Tuomarien kirja
540
sulin käsin. Eikä hän ilmoittanut
isälleen eikä äidilleen, mitä oli
tehnyt.
7 Sitten hän meni sinne ja pu-
hutteli naista, ja tämä oli mielui-
nen Simsonin silmissä.
8 Ja kun hän jonkun ajan kulut-
tua palasi sinne ottaakseen hä-
net, poikkesi hän katsomaan lei-
jonan raatoa, ja katso, leijonan
ruumiissa oli mehiläisparvi ja
hunajaa.
9 Ja hän kaapi hunajan kouriin-
sa ja kulki edelleen ja söi sitä.
Niin hän tuli isänsä ja äitinsä
luo ja antoi heille, ja he söivät.
Mutta hän ei sanonut heille, että
oli kaapinut hunajan leijonan
ruumiista.
10 Sitten hänen isänsä meni
naisen luo, ja Simson laittoi siel-
lä pidot, sillä niin oli nuorten
miesten tapa.
11 Mutta kun he näkivät hänet,
valitsivat he kolmekymmentä
sulhaspoikaa olemaan hänen
kanssaan.
12 Niin Simson sanoi heille: Mi-
nä panen teille arvoituksen; jos
selitätte sen minulle seitsemän
pitopäivän kuluessa ja arvaatte
oikein, niin minä annan teille
kolmekymmentä aivinapaitaa ja
kolmekymmentä juhlapukua.
13 Mutta ellette voi sitä minulle
selittää, niin te annatte minulle
kolmekymmentä aivinapaitaa ja
kolmekymmentä juhlapukua. Ja
he sanoivat hänelle: Lausu arvoi-
tuksesi, että saamme sen kuulla.
14 Silloin hän sanoi heille: Lähti
syötävä syömäristä, lähti väke-
västä makea. Mutta he eivät
voineet kolmeen päivään selittää
arvoitusta.
15 Seitsemäntenä päivänä he
sanoivat Simsonin vaimolle: Vie-
koittele miehesi selittämään
meille arvoitus, muuten me pol-
tamme sinut ja sinun isäsi talon
tulella. Oletteko kutsuneet mei-
dät tänne köyhdyttääksenne
meitä, vai kuinka?
16 Niin Simsonin vaimo ahdisti
häntä itkullaan ja sanoi: Sinähän
vihaat minua etkä rakasta; sinä
olet pannut arvoituksen minun
kansalaisilleni etkä selitä sitä
minulle. Mutta hän vastasi hänel-
le: En ole selittänyt sitä edes
isälleni enkä äidilleni, sinulleko
sen selittäisin!
17 Niin hän ahdisti häntä itkul-
laan ne seitsemän päivää, jotka
