Tuomarien kirja
535
Mispestä hän lähti ammonilaisia
vastaan.
30 Ja Jefta teki lupauksen Her-
ralle ja sanoi: Jos sinä annat
ammonilaiset minun käsiini,
31 niin tulkoon kuka tulkoonkin
minua vastaan taloni ovesta, kun
minä voittajana palaan ammoni-
laisten luota, hän on oleva Her-
ran, ja minä uhraan hänet polt-
touhriksi.
32 Sitten Jefta lähti ammonilai-
sia vastaan, sotimaan heitä vas-
taan, ja Herra antoi heidät hä-
nen käsiinsä.
33 Ja hän tuotti heille hyvin
suuren tappion, valloittaen maan
Aroerista Minnitiin ja Aabel-
Keramimiin asti, kaksikymmentä
kaupunkia. Niin täytyi ammoni-
laisten nöyrtyä israelilaisten
edessä.
34 Kun Jefta sitten tuli kotiinsa
Mispaan, niin katso, hänen tyttä-
rensä tuli ulos häntä vastaan
vaskirumpua lyöden ja karkeloi-
den. Ja hän oli hänen ainoa
lapsensa; paitsi tätä ei hänellä
ollut poikaa eikä tytärtä.
35 Nähdessään hänet hän re-
päisi vaatteensa ja sanoi: Voi,
tyttäreni, nyt sinä masennat mi-
nut maahan, nyt sinä syökset
minut onnettomuuteen! Sillä mi-
nä avasin suuni Herralle enkä
voi sanaani peruuttaa.
36 Niin hän vastasi hänelle: Isä-
ni, jos sinä avasit suusi Herralle,
niin tee minulle, niinkuin suusi
on puhunut, koska Herra on an-
tanut sinun kostaa vihollisillesi,
ammonilaisille.
37 Sitten hän sanoi isällensä:
Myönnettäköön minulle kuitenkin
tämä: jätä minut vapauteeni
kahdeksi kuukaudeksi, että minä
yhdessä ystävättärieni kanssa
menen vuorille itkemään neit-
syyttäni.
38 Niin hän sanoi: Mene! ja
päästi hänet menemään kahdek-
si kuukaudeksi. Ja hän meni ys-
tävättärineen ja itki neitsyyttänsä
vuorilla.
39 Mutta kahden kuukauden ku-
luttua hän palasi isänsä luo, ja
tämä pani hänessä täytäntöön
lupauksensa, jonka oli tehnyt.
Eikä hän miehestä tietänyt. Ja
tuli tavaksi Israelissa,
40 että Israelin tyttäret joka
vuosi menivät lauluin ylistämään
gileadilaisen Jeftan tytärtä - nel-
jän päivän ajaksi joka vuosi.
