Tuomarien kirja
532
nä pelastanut teitä heidän käsis-
tänsä.
13 Mutta te hylkäsitte minut ja
palvelitte muita jumalia; sentäh-
den en minä enää teitä pelasta.
14 Menkää ja huutakaa avuk-
senne niitä jumalia, jotka olette
valinneet; pelastakoot ne teidät
ahdinkonne aikana.
15 Niin israelilaiset sanoivat Her-
ralle: Me olemme syntiä tehneet;
tee sinä meille aivan niinkuin
hyväksi näet, kunhan vain tänä
päivänä autat meitä.
16 Ja he poistivat vieraat juma-
lat keskuudestaan ja palvelivat
Herraa. Silloin hän ei enää kär-
sinyt, että Israelia vaivattiin.
17 Ja ammonilaiset kutsuttiin
koolle, ja he leiriytyivät Gileadiin;
mutta israelilaiset kokoontuivat
ja leiriytyivät Mispaan.
18 Silloin kansa, Gileadin ruh-
tinaat, sanoivat toisillensa: Kuka
on se mies, joka alkaa taistelun
ammonilaisia vastaan? Hän on
oleva kaikkien Gileadin asukas-
ten päämies.
11 luku
Jefta. Hänen lupauksensa ja
voittonsa. Jeftan tytär.
1 Gileadilainen Jefta oli sotaur-
ho, mutta hän oli porton poika;
Jeftan isä oli Gilead.
2 Mutta Gileadin vaimo synnytti
hänelle poikia, ja kun tämän
vaimon pojat kasvoivat suuriksi,
niin he karkoittivat Jeftan ja sa-
noivat hänelle: Et sinä saa perin-
töosaa meidän isämme talossa,
sillä sinä olet toisen naisen poi-
ka.
3 Niin Jefta lähti pakoon veljiän-
sä ja asettui Toobin maahan. Ja
Jeftan luo kerääntyi tyhjäntoimit-
tajia, ja ne retkeilivät yhdessä
hänen kanssaan.
4 Jonkun ajan kuluttua ammoni-
laiset aloittivat sodan Israelia
vastaan.
5 Kun nyt ammonilaiset alottivat
sodan Israelia vastaan, niin Gi-
leadin vanhimmat lähtivät nou-
tamaan Jeftaa Toobin maasta.
6 Ja he sanoivat Jeftalle: Tule
ja rupea meidän päälliköksemme,
sotiaksemme ammonilaisia vas-
taan.
7 Mutta Jefta vastasi Gileadin
vanhimmille: Ettekö te vihanneet
minua ja karkoittaneet minua
