Toinen makkabealaisten kirja
2713
rustuksensa he viettivät sapattia
ylistäen ja kiittäen suuresti Her-
raa, joka oli auttanut heitä tä-
hän päivään asti ja taas alkanut
osoittaa heille armoansa.
28. Mutta sapatin jälkeen he ja-
koivat osan saaliista niille, joita
oli kidutettu, ja leskille ja orvoil-
le; loput he jakoivat keskenään
ja lapsillensa.
29. Tämän tehtyänsä he pitivät
yhteisen rukouksen anoen, että
laupias Herra loppuun saakka
osoittaisi armoansa palvelijoil-
leen.
30. Sitten he, kun olivat joutu-
neet taisteluun Timoteuksen ja
Bakkideen miesten kanssa, sur-
masivat näistä enemmän kuin
kaksikymmentä tuhatta, saivat
valtaansa ylen korkealla sijaitse-
via linnoituksia ja jakoivat erit-
täin runsaan saaliin. Yhtä suuren
osa, kuin itse pitivät, he antoivat
niillekin, joita oli kidutettu, sekä
orvoille ja leskille ynnä vielä
vanhuksillekin.
31. Sittenkuin olivat keränneet
aseet, he panivat ne kaikki huo-
lellisesti varastoihin sopiviin
paikkoihin, mutta muun saaliin
he veivät Jerusalemiin.
32. Ja Timoteuksen seuralaisen
Fylarkeen, kovin jumalattoman
miehen, joka oli tuottanut juuta-
laisille paljon kärsimyksiä, he
surmasivat.
33. Ja viettäessänsä voitonjuhlaa
kotikaupungissansa, he polttivat
ne, jotka olivat sytyttäneet tu-
leen pyhät portit, muiden muas-
sa Kallisteneen, joka oli paennut
erääseen pieneen taloon. Näin
nämä saivat ansaitun palkan ju-
malattomuudestansa.
34. Mutta tuon pääkonnan, Ni-
kanorin, joka oli tuonut kolme-
tuhatta kauppiasta ostamaan
juutalaisia,
35. nöyryyttivät Herran avulla ne,
joita hän oli pitänyt kaikkein vä-
häpätöisimpinä; riisuttuaan yltän-
sä korean pukunsa hän saapui
halki maan yksinäisiä teitä kuin
mikäkin karkuri Antiokiaan ylen
onnettomana sotajoukkonsa tu-
houtumisesta.
36. Ja hänen, joka oli luvannut
hankkia roomalaisille suoritetta-
van veron Jerusalemissa otetta-
villa vangeilla, täytyi nyt julistaa,
että Jumala soti juutalaisten
puolesta ja että juutalaisia siitä
syystä ei voitu haavoittaa, koska
