Toinen makkabealaisten kirja
2705
tahtoi kuolla kunnialla kuin elää
häpeässä, sylkäisi lihan suustan-
sa ja meni sitten vapaaehtoisesti
kidutuspenkille,
20. niinkuin tulikin mennä niiden,
joilla oli kestävyyttä pysyä eril-
lään kaikesta siitä, mitä ei ole
lupa maistaa, ei vaikka rakkaus
elämään siihen kehoittaisi.
21. Mutta kun ne, jotka oli pan-
tu valvomaan lainvastaisia uhri-
kemuja, tunsivat miehen vanhois-
ta ajoista saakka, ottivat he hä-
net eriksensä ja kehoittivat hän-
tä noutamaan lihaa, jota hänen
oli lupa käyttää ruuaksi ja jonka
hän itse oli valmistanut, mutta
olemaan syövinänsä kuninkaan
määräämiä uhrilihoja,
22. että hän näin tehden vapau-
tuisi kuolemasta ja heidän välil-
lään vallinneen vanhan ystävyy-
den tähden saisi osaksensa ih-
misystävällistä kohtelua.
23. Mutta hän teki jalon päätök-
sen, sellaisen, joka oli hänen
ikänsä, hänen kunnioitetun van-
huutensa, hänen kunnialla hank-
kimainsa harmaiden hapsien ja
hänen lapsuudesta asti mitä
kauneimmin eletyn elämänsä ar-
voinen ja, mikä on vielä enem-
män, sellaisen, joka oli Jumalan
säätämän pyhän lakijärjestyksen
mukainen. Ja niin hän, pyytäen,
että hänet pian lähetettäisiin
tuonelaan, lausui:
24. "Ei ole meidän ikämme ar-
von mukaista teeskennellä, sillä
silloin monet nuoret, luullen yh-
deksänkymmenvuotiaan Eleasarin
siirtyneen pakanuuteen,
25. itsekin joutuisivat minun ja
minun teeskentelyni tähden har-
hateille, ja minä vetäisin saastan
ja häpeän vanhuuteni päälle,
vain saadakseni elää mitättömän
pienen ajan.
26. Sillä vaikka tällä hetkellä
voisinkin vapautua ihmisten ran-
gaistuksesta, niin en voi päästä
pakoon Kaikkivaltiaan käsistä, en
eläessäni enkä kuoltuani.
27. Sentähden minä tahdon nyt
miehuullisesti erota elämästä ja
näyttää olevani korkean ikäni
arvoinen
28. sekä jättää nuorille jalon
esikuvan siitä, kuinka on iloisin
ja ylevin mielin kuoltava jalo
kuolema korkeiden ja pyhien la-
kien puolesta. Tämän sanottuaan
hän heti joutui kidutuspenkkiin."
29. Mutta niissä, jotka hänet vei-
