Juditin kirja
2434
12. Ja nyt, keitä olette te, kun
te tänä päivänä olette kiusan-
neet Jumalaa ja asettuneet Ju-
malan sijalle ihmisten lasten
keskellä?
13. Te koettelette nyt Herraa,
Kaikkivaltiasta, mutta ette saa
mitään tietää, ette milloinkaan.
14. Kun te ette pääse tunkeu-
tumaan ihmisen sydämen sy-
vyyksiin ettekä käsitä hänen aja-
tuksiansa ja mieltänsä, niin kuin-
ka te voitte tutkia Jumalan, joka
nämä kaikki on tehnyt, ja kuinka
voitte tietää hänen mielensä ja
käsittää hänen ajatuksensa? Äl-
kää, veljet, koskaan vihoittako
Herraa, meidän Jumalaamme.
15. Sillä jos hän ei tahdo meitä
auttaa noiden viiden päivän ku-
luessa, niin on hänellä valta
suojella meitä, minä päivänä
tahtoo, taikka myös tuhota mei-
dät vihollistemme silmäin edessä.
16. Mutta te, älkää pakottako
Herraa, meidän Jumaalamme,
tekemään päätöksiänsä, sillä
Jumala ei ole niinkuin ihminen,
että häntä voitaisiin uhata, eikä
niinkuin ihmislapsi, että hänet
saataisiin muuttamaan päätök-
sensä.
17. Odottakaamme siis häneltä
pelastusta ja rukoilkaamme hän-
tä avuksemme, ja hän kuulee
meidän äänemme, jos se on hä-
nelle otollista.
18. Sillä ei ole miesmuistiin ollut,
eikä ole tänä päivänä, meidän
keskuudessamme sukukuntaa, ei
sukua, ei kylää, ei kaupunkia,
joka palvelisi käsintehtyjä juma-
lia, niinkuin on ollut entisinä ai-
koina.
19. Siitä syystä meidän isämme
annettiikin alttiiksi miekalle ja
ryöstölle, ja he kärsivät suuren
tappion vihollistemme edessä.
20. Mutta me emme tunne muu-
ta Jumalaa kuin hänet; sentäh-
den me toivomme, ettei hän ole
meitä halveksiva, eikä ketään,
joka kansaamme kuuluu.
21. Sillä jos meidän kaupunkim-
me vallataan, niin koko Juudea
kukistuu ja meidän pyhäkkömme
ryöstetään, ja Herra vaatii mei-
dän veremme sen hävittämisestä.
22. Ja sen, että veljemme sur-
mataan ja maan asukkaat vie-
dään vankeuteen ja perintö-
osammme tehdään autioksi, hän
antaa tulla meidän päämme
päälle, missä ikinä pakanakanso-
