Paavalin kirje roomalaisille
2157
11 Sillä minä ikävöitsen teitä
nähdä, voidakseni antaa teille
jonkun hengellisen lahjan, että te
vahvistuisitte,
12 se on, että me yhdessä ol-
lessamme virkistyisimme yhtei-
sestä uskostamme, teidän ja mi-
nun.
13 Ja minä en tahdo, veljet,
teiltä salata, että jo monesti
olen päättänyt tulla teidän ty-
könne saadakseni jonkin hedel-
män teidänkin keskuudestanne,
niinkuin muidenkin pakanain,
mutta olen ollut estetty tähän
saakka.
14 Kreikkalaisille ja barbaareille,
viisaille ja tyhmille minä olen ve-
lassa;
15 omasta puolestani minä siis
olen altis teillekin, Roomassa
asuvaisille, julistamaan evanke-
liumia.
16 Sillä minä en häpeä evanke-
liumia; sillä se on Jumalan voi-
ma, itsekullekin uskovalle pelas-
tukseksi, juutalaiselle ensin, sit-
ten myös kreikkalaiselle.
17 Sillä siinä Jumalan vanhurs-
kaus ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurs-
kas on elävä uskosta."
18 Sillä Jumalan viha ilmestyy
taivaasta kaikkea ihmisten juma-
lattomuutta ja vääryyttä vastaan,
niiden, jotka pitävät totuutta
vääryyden vallassa,
19 sentähden että se, mikä Ju-
malasta voidaan tietää, on il-
meistä heidän keskuudessaan;
sillä Jumala on sen heille ilmoit-
tanut.
20 Sillä hänen näkymätön ole-
muksensa, hänen iankaikkinen
voimansa ja jumalallisuutensa,
ovat, kun niitä hänen teoissansa
tarkataan, maailman luomisesta
asti nähtävinä, niin etteivät he
voi millään itseänsä puolustaa,
21 koska he, vaikka ovat tunte-
neet Jumalan, eivät ole häntä
Jumalana kunnioittaneet eivätkä
kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltan-
sa turhistuneet, ja heidän ym-
märtämätön sydämensä on pi-
mentynyt.
22 Kehuessaan viisaita olevansa
he ovat tyhmiksi tulleet
23 ja ovat katoamattoman Ju-
malan kirkkauden muuttaneet
katoavaisen ihmisen ja lintujen
ja nelijalkaisten ja matelevaisten
kuvan kaltaiseksi.
24 Sentähden Jumala on heidät,
