Apostolien teot
2150
lastuvat kaikki saarelle 27 – 44.
1 Kun oli päätetty, että meidän
oli purjehtiminen Italiaan, annet-
tiin Paavali ja muutamat muut
vangit erään Julius nimisen, kei-
sarilliseen sotaväenosastoon
kuuluvan sadanpäämiehen hal-
tuun.
2 Ja me astuimme adramyttiläi-
seen laivaan, jonka oli määrä
purjehtia Aasian rannikkopaikkoi-
hin, ja lähdimme merelle, ja seu-
rassamme oli Aristarkus, make-
donialainen Tessalonikasta.
3 Seuraavana päivänä laskimme
Siidoniin. Ja Julius kohteli Paa-
valia ystävällisesti ja salli hänen
mennä ystäviensä luo hoitoa
saamaan.
4 Ja sieltä laskettuamme merelle
purjehdimme Kypron suojaan,
koska tuulet olivat vastaiset.
5 Ja kun olimme merta purjehti-
en sivuuttaneet Kilikian ja Pam-
fylian, tulimme Myrraan, joka on
Lykiassa.
6 Siellä sadanpäämies tapasi
aleksandrialaisen laivan, jonka
oli määrä purjehtia Italiaan, ja
siirsi meidät siihen.
7 Ja monta päivää me purjeh-
dimme hitaasti ja pääsimme vai-
voin Knidon kohdalle. Ja kun
tuulelta emme päässeet sinne,
purjehdimme Salmonen nenitse
Kreetan suojaan.
8 Ja vaivoin kuljettuamme liki
sen rantaa saavuimme erääseen
paikkaan, jonka nimi oli Kauniit
Satamat ja jonka lähellä Lasaian
kaupunki oli.
9 Mutta kun paljon aikaa oli ku-
lunut ja purjehtiminen jo oli vaa-
rallista, sillä paastonaikakin oli
jo ohi, varoitti Paavali heitä
10 ja sanoi: "Miehet, minä näen,
että purjehtiminen käy vaivalloi-
seksi ja vaaralliseksi, ei ainoas-
taan lastille ja laivalle, vaan
myös meidän hengellemme."
11 Mutta sadanpäämies uskoi
enemmän perämiestä ja lai-
vanisäntää kuin Paavalin sanoja.
12 Ja koska satama oli sopima-
ton talvehtimiseen, olivat useim-
mat sitä mieltä, että heidän oli
sieltä lähdettävä, voidakseen eh-
kä päästä talvehtimaan Foinik-
siin, erääseen Kreetan satamaan,
joka antaa lounaaseen ja luo-
teeseen päin.
13 Ja kun etelätuuli alkoi puhal-
taa, luulivat he pääsevänsä tar-
