Apostolien teot
2152
mentä syltä, ja vähän matkaa
kuljettuaan he taas luotasivat ja
huomasivat syvyyden viideksitois-
ta syleksi.
29 Ja kun he pelkäsivät meidän
viskautuvan karille, laskivat he
laivan perästä neljä ankkuria ja
odottivat ikävöiden päivän tuloa.
30 Mutta merimiehet yrittivät
paeta laivasta ja laskivat ven-
heen mereen sillä tekosyyllä, et-
tä muka aikoivat keulapuolesta
viedä ulos ankkureita.
31 Silloin Paavali sanoi sadan-
päämiehelle ja sotilaille: "Jos
nuo eivät pysy laivassa, niin te
ette voi pelastua."
32 Silloin sotamiehet hakkasivat
poikki venheen köydet ja päästi-
vät sen menemään.
33 Vähää ennen päivän tuloa
Paavali kehoitti kaikkia nautti-
maan ruokaa, sanoen: "Tänään
olette jo neljättätoista päivää
odottaneet ja olleet syömättä
ettekä ole mitään ravintoa otta-
neet.
34 Sentähden minä kehoitan tei-
tä nauttimaan ruokaa, sillä se
on tarpeen meidän pelastuak-
semme; sillä ei yhdeltäkään teis-
tä ole hiuskarvaakaan päästä
katoava."
35 Tämän sanottuaan hän otti
leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien
nähden, mursi ja rupesi syö-
mään.
36 Silloin kaikki tulivat rohkealle
mielelle ja ottivat hekin ruokaa.
37 Ja meitä oli laivassa kaikki-
aan kaksisataa seitsemänkym-
mentä kuusi henkeä.
38 Ja kun he olivat tulleet ravi-
tuiksi, kevensivät he laivaa heit-
tämällä viljan mereen.
39 Päivän tultua he eivät tunte-
neet maata, mutta huomasivat
lahden, jossa oli sopiva ranta;
siihen he päättivät, jos mahdol-
lista, laskea laivan.
40 Ja he hakkasivat ankkuriköy-
det poikki ja jättivät ankkurit
mereen; samalla he päästivät
peräsinten nuorat, nostivat keu-
lapurjeen tuuleen ja ohjasivat
rantaa kohti.
41 Mutta he joutuivat riutalle ja
antoivat laivan törmätä siihen;
keulapuoli tarttui kiinni ja jäi liik-
kumattomaksi, mutta peräpuoli
hajosi aaltojen voimasta.
42 Niin sotamiehillä oli aikomus
tappaa vangit, ettei kukaan pää-
sisi uimalla karkuun.
