Apostolien teot
2149
tulevan tapahtumaan,
23 että nimittäin Kristuksen piti
kärsimän ja kuolleitten ylös-
nousemuksen esikoisena julista-
man valkeutta sekä tälle kansal-
le että pakanoille."
24 Mutta kun hän näin puolus-
tautui, sanoi Festus suurella ää-
nellä: "Sinä olet hullu, Paavali,
suuri oppi hulluttaa sinut."
25 Mutta Paavali sanoi: "En ole
hullu, korkea-arvoinen Festus,
vaan puhun totuuden ja toimen
sanoja.
26 Kuningas kyllä nämä tietää,
jonka tähden minä puhunkin hä-
nelle rohkeasti. Sillä minä en
usko minkään näistä asioista
olevan häneltä salassa; eiväthän
nämä ole missään syrjäsopessa
tapahtuneet. 26:27 Uskotko, ku-
ningas Agrippa, profeettoja? Mi-
nä tiedän, että uskot."
28 Niin Agrippa sanoi Paavalille:
"Vähälläpä luulet taivuttavasi mi-
nut kristityksi."
29 Mutta Paavali sanoi: "Toivoi-
sin Jumalalta, että, olipa vähällä
tai paljolla, et ainoastaan sinä,
vaan myös kaikki te, jotka minua
tänään kuulette, tulisitte sem-
moisiksi, kuin minä olen, näitä
kahleita lukuunottamatta."
30 Niin kuningas nousi ja maa-
herra ja Bernike sekä ne, jotka
istuivat heidän kanssansa.
31 Ja mennessään he puhuivat
keskenänsä sanoen: "Tämä mies
ei ole tehnyt mitään, mikä an-
saitsisi kuoleman tai kahleet."
32 Ja Agrippa sanoi Festukselle:
"Tämän miehen olisi voinut
päästää irti, jos hän ei olisi ve-
donnut keisariin."
27 luku
Paavalin merimatka Roomaan;
hän kulkee Siidoniin, jossa käy
ystäväinsä luona 1 – 3, ja sieltä
Kypron pohjoispuolitse Myrraan
4 – 6. Vastatuulen tähden on
laiva Knidon kohdalla pakotettu
kääntymään suunnastaan ja
pääsee Kreetan suojaan 7,8.
Paavali kehoittaa talvehtimaan
Lasaian kaupungin läheisyydessä
9 – 12, mutta he lähtevät sieltä
ja joutuvat myrskyn noustessa
suureen hätään 13 – 20, jolloin
Paavali, saatuaan Jumalalta il-
mestyksen, rohkaisee laivaväkeä
21 – 26. He joutuvat haaksirik-
koon Meliten lähellä, mutta pe-
