1313
nen syödä siitä ja saada osansa
ja iloita vaivannäkönsä ohessa.
20 Sillä hän ei tule niin paljon
ajatelleeksi elämänsä päiviä, kun
Jumala suostuu hänen sydämen-
sä iloon.
6 luku
Rikkaus on turha, jos ei voi sitä
nauttia, ihmisen avuttomuus, kun
tulevaisuus on tuntematon.
1 On onnettomuus tämäkin, jon-
ka olen nähnyt auringon alla ja
joka raskaasti painaa ihmistä:
2 että Jumala antaa miehelle
rikkautta ja tavaraa ja kunniaa,
niin ettei hänen sielultaan puutu
mitään kaikesta siitä, mitä hän
halajaa, mutta Jumala ei salli
hänen nauttia sitä, vaan sen
nauttii vieras. Se on turhuutta ja
raskas kärsimys.
3 Vaikka syntyisi miehelle sata
lasta ja hän eläisi vuosia paljon
ja paljot olisivat hänen vuottensa
päivät, mutta hän ei saisi tyydyt-
tää omaa haluaan omaisuudel-
lansa eikä saisi edes hautausta-
kaan, niin minä sanon, että kes-
koinen olisi onnellisempi kuin
hän.
4 Sillä se turhaan tulee ja pi-
meyteen menee, ja pimeyteen
peittyy sen nimi.
5 Ei se ole aurinkoa nähnyt eikä
tuntenut. Sen lepo on parempi
kuin hänen.
6 Ja vaikka hän eläisi kaksi ker-
taa tuhannen vuotta, mutta ei
saisi onnea nähdä - eikö kuiten-
kin kaikki mene samaan paik-
kaan?
7 Kaikki ihmisen vaivannäkö ta-
pahtuu hänen oman suunsa hy-
väksi, ja kuitenkaan ei halu täy-
ty.
8 Sillä mitä etua on viisaalla
tyhmän edellä, ja mitä kurjalla
siitä, että hän osaa oikein vael-
taa elävitten edessä?
9 Parempi silmän näkö kuin ha-
lun haihattelu. Tämäkin on tur-
huutta ja tuulen tavoittelua.
10 Mitä olemassa on, sille on
pantu nimi jo ammoin; ja edeltä
tunnettua on ollut, mitä ihmises-
tä on tuleva. Ei voi hän riidellä
väkevämpänsä kanssa.
11 Sillä niin on: puheen paljous
enentää turhuutta. Mitä etua on
ihmisellä siitä?
12 Sillä kuka tietää, mikä on
