1321
koon sinua nuoruusikäsi päivinä.
Vaella sydämesi teitä ja silmiesi
halun mukaan; mutta tiedä: Ju-
mala tuo sinut tuomiolle kaikes-
ta tästä.
10 Karkoita suru sydämestäsi ja
torju kärsimys ruumiistasi, sillä
nuoruus ja aamurusko ovat tur-
huutta.
12 luku
Kehoitus muistamaan Jumalann
nuoruuden päivinä. Vertaukselli-
nen kuvaus vanhuuden vaivoista.
Saarnaajan jälkimaine. Loppusa-
noiksi kehoitus jumalanpelkoon.
1 Ja muista Luojaasi nuoruudes-
sasi, ennenkuin pahat päivät tu-
levat ja joutuvat ne vuodet, jois-
ta olet sanova:
2 Nämä eivät minua miellytä;
ennenkuin pimenee aurinko, päi-
vänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet
palajavat sateen jälkeenkin -
3 jolloin huoneen vartijat vapise-
vat ja voiman miehet käyvät
koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat
joutilaina, kun ovat menneet vä-
hiin, ja akkunoista-kurkistelijat
jäävät pimeään,
4 ja kadulle vievät ovet sulkeu-
tuvat ja myllyn ääni heikkenee ja
noustaan linnun lauluun ja kaikki
laulun tyttäret hiljentyvät;
5 myös peljätään mäkiä, ja tiellä
on kauhuja, ja mantelipuu kukkii,
ja heinäsirkka kulkee kankeasti,
ja kapriisinnuppu on tehoton; sil-
lä ihminen menee iankaikkiseen
majaansa, ja valittajat kiertelevät
kaduilla
6 ennenkuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy ja vesiastia
rikkoutuu lähteellä ja ammen-
nuspyörä särkyneenä putoaa
kaivoon.
7 Ja tomu palajaa maahan,
niinkuin on ollutkin, ja henki pa-
lajaa Jumalan tykö, joka sen on
antanutkin.
8 Turhuuksien turhuus, sanoi
saarnaaja; kaikki on turhuutta!
9 Sen lisäksi, että saarnaaja oli
viisas, hän myös opetti kansalle
tietoa, punnitsi, harkitsi ja som-
mitteli sananlaskuja paljon.
10 Saarnaaja koki löytää kelvol-
lisia sanoja, oikeassa mielessä
kirjoitettuja, totuuden sanoja.
11 Viisaitten sanat ovat kuin
tutkaimet ja kootut lauseet kuin
isketyt naulat; ne ovat saman
