1310
kaikki palajaa tomuun.
21 Kuka tietää ihmisen henges-
tä, kohoaako se ylös, ja eläimen
hengestä, vajoaako se alas
maahan?
22 Niin minä tulin näkemään,
että ei ole mitään parempaa,
kuin että ihminen iloitsee teois-
tansa, sillä se on hänen osansa.
Sillä kuka tuo hänet takaisin nä-
kemään iloksensa sitä, mikä tu-
lee hänen jälkeensä?
4 luku
Väkivaltaa ja kateus tekevät
elämän toivottamaksi. Yksinäisen
turha vaivannäkö. Esimerkki suu-
rista, mutta turhaan rauenneista
toiveista.
1 Taas minä katselin kaikkea
sortoa, jota harjoitetaan aurin-
gon alla, ja katso, siinä on sor-
rettujen kyyneleet, eikä ole heillä
lohduttajaa; väkivaltaa tekee
heidän sortajainsa käsi, eikä ole
heillä lohduttajaa.
2 Ja minä ylistin vainajia, jotka
ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi
kuin eläviä, jotka vielä ovat
elossa,
3 ja onnellisemmaksi kuin nämä
kumpikaan sitä, joka ei vielä ole
olemassa eikä ole nähnyt sitä
pahaa, mikä tapahtuu auringon
alla.
4 Ja minä näin kaikesta vaivan-
näöstä ja työn kunnollisuudesta,
että se on toisen kateutta toista
kohtaan.
5 Sekin on turhuutta ja tuulen
tavoittelua. Tyhmä panee kädet
ristiin ja kalvaa omaa lihaansa.
6 Parempi on pivollinen lepoa
kuin kahmalollinen vaivannäköä
ja tuulen tavoittelua.
7 Taas minä näin turhuuden au-
ringon alla:
8 Tuossa on yksinäinen, ei ole
hänellä toista, ei poikaa, ei vel-
jeäkään ole hänellä; mutta ei
ole loppua kaikella hänen vai-
vannäöllänsä, eikä hänen sil-
mänsä saa kylläänsä rikkaudes-
ta. Ja kenen hyväksi minä sitten
vaivaa näen ja pidätän itseni
nautinnoista? Tämäkin on tur-
huutta ja on paha asia.
9 Kahden on parempi kuin yksin,
sillä heillä on vaivannäöstänsä
hyvä palkka.
10 Jos he lankeavat, niin toinen
nostaa ylös toverinsa; mutta voi
