Korkea Veisuu
1323
7 Sano minulle sinä, jota sieluni
rakastaa, missä laumaasi pai-
mennat, missä annat sen keski-
päivällä levätä. Miksi minä hun-
nutettuna joutuisin sinun toverie-
si laumain luo!
8 Jos et sitä tiedä, sinä naisista
kaunein, käy lammasten jälkiä ja
kaitse vohliasi paimenten teltta-
paikoilla.
9 Tammaani, joka on faraon
vaunujen edessä, sinut, armaani,
vertaan.
10 Ihanat ovat sinun poskesi
käätyinensä, kaulasi helminau-
hoinensa.
11 Me teemme sinulle kultakää-
dyt ynnä hopeasta niihin nastat.
12 Kuninkaan istuessa pöydäs-
sään tuoksui minun nardukseni
kaiken aikaa.
13 Rakkaani on minulle mirha-
kimppu, joka rintojeni välissä le-
pää.
14 Rakkaani on kooferkukka-
terttu Een-Gedin viinitarhoista.
15 Katso, kaunis sinä olet, ar-
maani; katso, kaunis olet, silmäsi
ovat kyyhkyläiset.
16 Katso, kaunis sinä olet, rak-
kaani; kuinka suloinen, kuinka
vihanta on vuoteemme!
17 Huoneittemme seininä ovat
setripuut, kattonamme kypressit.
2 luku
Vuoropuhelu: Morsian puhuu (v.
1), ylkä vastaa (v.2); morsian
puhuu jälleen
(v. 3 – 5); morsian puhuu jälleen
(v. 6,7). Kevät on tullut (v. 8-14).
Viinitarhain turmelijat (v.15). Mor-
sian puhuu rakkaudestaan (v.
16,17)
1 Minä olen Saaronin kukkanen,
olen laaksojen lilja.
2 Niinkuin lilja orjantappurain
keskellä, niin on minun armaani
neitosten keskellä.
3 Niinkuin omenapuu metsäpuit-
ten keskellä, niin on minun rak-
kaani nuorukaisten keskellä; mi-
nä halajan istua sen varjossa, ja
sen hedelmä on minun suussani
makea.
4 Hän on vienyt minut viinima-
jaan; rakkaus on hänen lippunsa
minun ylläni.
5 Vahvistakaa minua rypäleka-
kuilla, virvoittakaa minua omenil-
la, sillä minä olen rakkaudesta
sairas.
