1307
ka olivat olleet ennen minua Je-
rusalemissa.
8 Minä kokosin itselleni myöskin
hopeata ja kultaa ja kuninkaitten
ja maakuntien aarteita ja hankin
itselleni laulajia ja laulajattaria ja
ihmislasten iloja, vaimon, jopa
vaimoja.
9 Minä tulin suureksi ja yhä
suuremmaksi, yli kaikkien, jotka
olivat olleet ennen minua Jeru-
salemissa. Sen ohessa pysyi mi-
nussa viisauteni.
10 Enkä minä pidättänyt silmiäni
mistään, mitä ne pyysivät, enkä
kieltänyt sydämeltäni mitään
iloa, sillä minun sydämeni iloitsi
kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli
minun osani kaikesta vaivannä-
östäni.
11 Mutta kun minä käänsin
huomioni kaikkiin töihin, joita
minun käteni olivat tehneet, ja
vaivannäköön, jolla olin vaivan-
nut itseäni niitä tehdessäni, niin
katso: se oli kaikki turhuutta ja
tuulen tavoittelua; eikä ole hyö-
tyä mistään auringon alla.
12 Kun minä käännyin katso-
maan viisautta ja mielettömyyttä
ja tyhmyyttä - sillä mitä taitaa
ihminen, joka tulee kuninkaan
jälkeen, muuta kuin tehdä, mitä
jo ennen on tehty? -
13 niin minä näin, että viisaus
on hyödyllisempi tyhmyyttä, niin-
kuin valo on pimeyttä hyödylli-
sempi.
14 Viisaalla on silmät päässän-
sä, tyhmä taas vaeltaa pimeäs-
sä; mutta minä tulin tietämään
myös sen, että toisen käy niin-
kuin toisenkin.
15 Ja minä sanoin sydämessäni:
Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa
minuakin; miksi olen sitten niin
tuiki viisaaksi tullut? Ja minä
sanoin sydämessäni: Tämäkin on
turhuutta.
16 Sillä ei jää viisaasta, niinkuin
ei tyhmästäkään, ikuista muistoa,
kun kerran tulevina päivinä kaik-
ki unhotetaan; ja eikö kuole vii-
sas niinkuin tyhmäkin?
17 Niin minä kyllästyin elämään,
sillä minusta oli pahaa se, mikä
tapahtuu auringon alla, koskapa
kaikki on turhuutta ja tuulen ta-
voittelua.
18 Ja minä kyllästyin kaikkeen
vaivannäkööni, jolla olin vaivan-
nut itseäni auringon alla, koska
minun täytyy se jättää ihmiselle,
joka tulee minun jälkeeni.
