1318
tömyys on heillä sydämessä
heidän elinaikansa; ja senjälkeen
- vainajien tykö!
4 Onhan sillä, jonka vielä on
suotu olla kaikkien eläväin seu-
rassa, toivoa. Sillä elävä koira
on parempi kuin kuollut leijona.
5 Sillä elävät tietävät, että hei-
dän on kuoltava, mutta kuolleet
eivät tiedä mitään, eikä heillä
ole paikkaa, vaan heidän muis-
tonsa on unhotettu.
6 Myös heidän rakkautensa, vi-
hansa ja intohimonsa on jo ai-
koja mennyt, eikä heillä ole mil-
loinkaan enää osaa missään, mi-
tä tapahtuu auringon alla.
7 Tule siis, syö leipäsi ilolla ja
juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo
aikaa on Jumala hyväksynyt nuo
tekosi.
8 Vaatteesi olkoot aina valkeat,
ja öljy älköön puuttuko päästäsi.
9 Nauti elämää vaimon kanssa,
jota rakastat, kaikkina turhan
elämäsi päivinä, jotka Jumala on
sinulle antanut auringon alla -
kaikkina turhina päivinäsi, sillä
se on sinun osasi elämässä ja
vaivannäössäsi, jolla vaivaat it-
seäsi auringon alla.
10 Tee kaikki, mitä voimallasi
tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa,
ei ajatusta, ei tietoa eikä viisaut-
ta tuonelassa, jonne olet mene-
vä.
11 Taas minä tulin näkemään
auringon alla, että ei ole juoksu
nopsain vallassa, ei sota urho-
jen, ei leipä viisaitten, ei rikkaus
ymmärtäväisten eikä suosio tai-
tavain vallassa, vaan aika ja
kohtalo kohtaa kaikkia.
12 Sillä ei ihminen tiedä aikaan-
sa, niinkuin eivät kalatkaan, jot-
ka tarttuvat pahaan verkkoon,
eivätkä linnut, jotka käyvät kiinni
paulaan; niinkuin ne, niin pyy-
dystetään ihmislapsetkin pahana
aikana, joka yllättää heidät äkis-
ti.
13 Tämänkin minä tulin näke-
mään viisaudeksi auringon alla,
ja se oli minusta suuri:
14 Oli pieni kaupunki ja siinä
miehiä vähän. Ja suuri kuningas
tuli sitä vastaan, saarsi sen ja
rakensi sitä vastaan suuria piiri-
tystorneja.
15 Mutta siellä oli köyhä, viisas
mies, ja hän pelasti kaupungin
viisaudellaan. Mutta ei kukaan
ihminen muistanut sitä köyhää
miestä.
