ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
85
hänelle: sinäkö tulet meidän ku-
ninkaaksemme, kokonansa hallit-
semaan meitä? Ja vihasivat hän-
tä vielä enemmin, hänen unensa
ja puheensa tähden.
9. Ja hän taas näki toisen unen,
ja jutteli sen veljillensä, ja sanoi:
katso, minä näin vielä unta: ja
katso, aurinko, kuu ja yksitoista
tähteä kumarsivat minua.
10. Ja kuin hän sitä saneli isäl-
lensä ja veljillensä, nuhteli hänen
isänsä häntä ja sanoi hänelle:
mikä uni se on, kuin sinä olet
nähnyt? Pitääkö minun ja sinun
äitis ja veljes tuleman ja kumar-
taman meitämme sinun edessäs
maahan?
11. Ja hänen veljensä kadehtivat
häntä; mutta hänen isänsä piti
nämät sanat mielessänsä.
12. III. Koska hänen veljensä
menivät kaitsemaan isänsä kar-
jaa Sikemiin,
13. Sanoi Israel Josephille: eikö
veljes kaitse karjaa Sikemissä?
Tule, minä lähetän sinun heidän
tykönsä; hän vastasi: tässä minä
olen.
14. Hän sanoi: mene ja katso,
ovatko veljes ja karja rauhassa,
ja palaja minulle sitä sanomaan.
Ja hän lähetti hänen Hebronin
laaksosta; ja hän tuli Sikemiin.
15. Niin yksi mies kohtasi hänen
eksyksissä kedolla; ja kysyi hä-
neltä, sanoen: mitäs etsit?
16. Hän vastasi: minä etsin vel-
jiäni: sanos minulle, kussa he
kaitsevat karjaa.
17. Ja mies sanoi: he läksivät
täältä; sillä minä kuulin heidän
sanovan: käykäämme Dotaniin.
Niin Joseph meni veljeinsä pe-
rään, ja löysi heidät Dotanista.
18. Kuin he kaukana näkivät hä-
nen, ja ennenkuin hän heitä lä-
hestyi, pitivät he neuvoa häntä
vastaan, tappaaksensa häntä.
19. Ja sanoivat toinen toisellen-
sa: katso, tuo unennäkiä tulee.
20. Tulkaat siis, tappakaamme
häntä, ja heittäkäämme häntä
yhteen kuoppaan, ja sanokaam-
me: paha peto on hänen syönyt:
niin saadaan nähdä, mihinkä
hänen unensa joutuvat.
21. Koska Ruben sen kuuli, tah-
toi hän häntä pelastaa heidän
käsistänsä, ja sanoi: älkäämme
hänen henkeänsä ottako.
22. Ja Ruben vielä sanoi heille:
älkäät vuodattako verta, vaan
heittäkäät häntä tähän kuop-
