ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
86
paan, joka on korvessa, ja äl-
käät satuttako kättänne häneen;
sillä hän tahtoi pelastaa häntä
heidän käsistänsä, saattaaksensa
häntä jälleen isänsä tykö.
23. Ja tapahtui, koska Joseph
tuli veljeinsä tykö, riisuivat he
häneltä hameen, (nimittäin) sen
kirjavan hameen, joka hänen yl-
länsä oli;
24. Ja ottivat hänen ja heittivät
kuoppaan: ja kuoppa oli tyhjä, ja
ei ollut siinä vettä.
25. IV. Sitte istuivat he syömään
leipää: ja kuin he nostivat sil-
mänsä ja katselivat, niin katso,
Ismaelilaisten joukko tuli Gi-
leadista; ja heidän kameleinsa
kannatus oli styraks, mastiks ja
ladanum, ja vaelsivat viemään
niitä alas Egyptiin.
26. Niin sanoi Juuda veljillensä:
mitä me siitä hyödymme, että
me murhaamme meidän veljem-
me ja salaamme hänen verensä?
27. Tulkaat ja myykäämme hän-
tä Ismaelilaisille, ja älkäämme
satuttako käsiämme häneen: sillä
hän on meidän veljemme ja li-
hamme; ja he kuulivat häntä.
28. Koska Midianilaisten kaup-
pamiehet siitä menivät ohitse,
vetivät he Josephin ja ottivat
ylös kuopasta, ja myivät hänen
Ismaelilaisille, kahteenkymmeneen
hopiapenninkiin; jotka veivät Jo-
sephin pois Egyptiin.
29. Koska Ruben palasi kuopalle,
niin katso, ei ollut Joseph kuo-
passa: ja hän repäisi vaatteensa,
30. Ja palasi veljeinsä tykö, ja
sanoi: ei ole nuorukainen siellä,
voi minua! kuhunka minä me-
nen?
31. V. Niin he ottivat Josephin
hameen ja tappoivat kauriin, ja
tahrasivat hameen vereen,
32. Ja lähettivät sen kirjavan
hameen, ja antoivat kantaa isäl-
lensä, ja sanoivat: tämän me
löysimme: tunnustele, jos tämä
on poikas hame taikka ei?
33. Ja hän tunsi sen, ja sanoi:
tämä on minun poikani hame,
paha peto on hänen syönyt:
raadellen on Joseph revelty.
34. Ja Jakob repäisi vaatteensa,
ja kääri säkin kupeisiinsa; ja mu-
rehti poikaansa monta päivää.
35. Ja kaikki hänen poikansa ja
tyttärensä nousivat häntä loh-
duttamaan; vaan ei hän tahtonut
antaa itsiänsä lohdutettaa, mutta
sanoi: minä menen murehtien
