TOINEN KUNINGASTEN KIRJA
814
tässä, sillä Herra on minun lä-
hettänyt Jordaniin. Hän sanoi:
niin totta kuin Herra elää ja si-
nun sielus elää, en minä luovu
sinusta. Ja he kävivät molemmin.
7. Mutta viisikymmentä miestä
prophetain pojista menivät pois
ja jäivät kauvas seisomaan hei-
dän kohdallansa; vaan he seisoi-
vat ynnä Jordanin tykönä.
8. II. Niin otti Elia hameensa ja
kääri kokoon, ja löi veteen, ja
vesi hajosi molemmille puolille,
niin että he molemmat kävivät
kuivina sen lävitse.
9. Ja kuin he tulivat ylitse, sanoi
Elia Elisalle: ano, mitä minun pi-
tää sinulle tekemän, ennenkuin
minä otetaan pois sinulta. Elisa
sanoi: että kaksi osaa hengestäs
olis minun kanssani.
10. Hän sanoi: sinä olet anonut
kovaa asiaa; mutta kuitenkin, jos
näet minun kuin minä sinulta
otetaan pois, se tapahtuu niin
sinulle, mutta jos et näe, niin ei
se tapahdu.
11. Ja tapahtui kuin he ynnä
kävivät ja puhuivat keskenänsä,
katso, niin tulivat tuliset vaunut
tulisten hevosten kanssa ja
eroittivat heidät toinen toises-
tansa. Ja Elia meni ylös tuulis-
päässä taivaasen.
12. III. Mutta Elisa näki sen ja
huusi: minun isäni, minun isäni,
Israelin vaunu ja hänen ratsas-
miehensä! ja ei häntä enää näh-
nyt. Ja hän tarttui vaatteisiinsa
ja repäisi ne kahtia,
13. Ja otti Elian hameen ylös,
joka häneltä pudonnut oli, palasi
ja seisoi Jordanin rannalla;
14. Ja otti Elian hameen, joka
häneltä pudonnut oli, löi veteen
ja sanoi: kussa on nyt Herra Eli-
an Jumala? ja löi veteen, niin
vesi hajosi molemmille puolille,
ja Elisa kävi ylitse.
15. Kuin prophetain pojat, jotka
toisella puolella Jerihossa olivat,
näkivät hänen, sanoivat he: Elian
henki lepää Elisan päällä, ja kä-
vivät häntä vastaan ja kumarsi-
vat maahan asti,
16. Ja sanoivat hänelle: katso,
sinun palvelioissas on viisikym-
mentä vahvaa miestä, anna hei-
dän mennä etsimään isäntääsi,
jos Herran henki on ottanut hä-
nen* ja heittänyt jollekulle vuo-
relle, taikka johonkuhun laak-
soon. Hän sanoi: älkäät antako
mennä!
