JOSUAN KIRJA
532
17. Sillä Herra meidän Juma-
lamme on se, joka johdatti mei-
tä ja meidän isiämme Egyptin
maalta orjuuden huoneesta, ja
joka teki meidän silmäimme
edessä niitä suuria tunnusmerk-
kejä, ja varjeli meitä kaikella
matkalla, jota me vaelsimme, ja
kaikkein kansain seassa, joiden
lävitse me kävimme.
18. Ja Herra ajoi meidän edes-
tämme ulos kaiken kansan ja
Amorilaiset, jotka asuivat maas-
sa: niin me myös palvelemme
Herraa, sillä hän on meidän Ju-
malamme.
19. Ja Josua sanoi kansalle: et-
te taida palvella Herraa, sillä
hän on pyhä Jumala ja hän on
kiivas Jumala, joka ei säästä
teidän syntejänne.
20. Kuin te hylkäätte Herran ja
palvelette muukalaisia jumalia,
niin hän kääntää hänensä, ja te-
kee teille pahaa, ja hukuttaa tei-
tä sen jälkeen, kuin hän teille
hyvää teki.
21. Niin sanoi kansa Josualle: ei
suinkaan, vaan me palvelemme
Herraa.
22. Ja Josua sanoi kansalle: te
olette teillenne todistajat, että te
valitsitte teillenne Herran, palvel-
laksenne häntä. Ja he sanoivat:
me olemme todistajat.
23. Niin pankaat nyt teidän ty-
köänne muukalaiset jumalat pois,
jotka teidän seassanne ovat, ja
kumartakaat teidän sydämenne
Herran Israelin Jumalan tykö.
24. Ja kansa sanoi Josualle: me
tahdomme palvella Herraa mei-
dän Jumalaamme, ja olemme
hänen äänellensä kuuliaiset.
25. Niin Josua teki sinä päivänä
liiton kansan kanssa, ja asetti
säädyn ja oikeuden heidän
eteensä Sikemissä.
26. Ja Josua kirjoitti kaikki nä-
mä sanat Jumalan lakikirjaan, ja
otti suuren kiven, ja pystytti sen
siinä tammen alla*, joka oli Her-
ran pyhässä.
27. Ja Josua sanoi kaikelle kan-
salle: katso, tämä kivi pitää
oleman todistus meidän vaiheel-
lamme; sillä hän on kuullut kaik-
ki Herran puheet, jotka hän
meidän kanssamme puhunut on,
ja pitää oleman teille todistus,
ettette teidän Jumalaanne kiellä.
28. Ja niin antoi Josua kansan
mennä, itsekunkin perintöönsä.
29. III. Ja sen jälkeen tapahtui,
