JOSUAN KIRJA
528
tiä tehneet tällä rikoksella Her-
raa vastaan: nyt te vapahditte
Israelin lapset Herran kädestä.
32. Niin meni Pinehas papin
Eleatsarin poika, ja ylimmäiset
Gileadin maalta, Rubenin ja Ga-
din lasten tyköä Kanaanin maa-
han jälleen Israelin lasten tykö
ja sanoi sen heille.
33. Niin se kelpasi hyvin Israelin
lapsille, ja Israelin lapset kunni-
oittivat Jumalaa ja ei enää sa-
noneet, että he tahtoivat sinne
mennä heitä vastaan sotaväen
kanssa maata hävittämään, jossa
Rubenin ja Gadin lapset asuivat.
34. Ja Rubenin ja Gadin lapset
kutsuivat sen alttarin, että se
olis todistukseksi meidän välil-
lämme, ja että Herra on Jumala.
23. Luku.
I. Josua vanhaksi tultuansa ko-
koo kansan ja muistuttaa heille
Herran hyvyyttä. II. Varoittaa hei-
tä pysymään Herrassa, että he
menestyisivät. III. Osoittaa, mikä
onnettomuus Herrasta luopuvai-
sia on kohtaava.
I. Ja pitkän ajan perästä, kuin
Herra oli antanut Israelin tulla
lepoon kaikilta vihollisiltansa,
jotka heidän ympärillänsä olivat,
ja Josua jo oli vanha ja hyvään
ikään joutunut,
2. Kutsui Josua koko Israelin ty-
könsä, heidän vanhimpansa,
päämiehensä, tuomarinsa ja
esimiehensä*, sanoen heille: mi-
nä olen jo vanha ja hyvään
ikään tullut.
3. Ja te olette nähneet kaikki,
jotka Herra teidän Jumalanne on
tehnyt kaikelle tälle kansalle tei-
dän edessänne; sillä Herra tei-
dän Jumalanne itse sotii teidän
edestänne.
4. Katsokaat, minä olen jakanut
teille ne kansat arvalla, jotka
vielä jäljellä ovat, jokaiselle su-
kukunnalle oman perintönsä jäl-
keen, hamasta Jordanista, ja
kaiken sen kansan, jonka minä
hävitin, suureen mereen asti au-
ringon laskemiseen päin.
5. Ja Herra teidän Jumalanne
syöksee ulos ne teidän edestän-
ne ja ajaa heidät ulos teidän
kasvoinne edestä, niin että te
omistatte heidän maansa, niin-
kuin Herra teidän Jumalanne
teille sanonut oli.
