JOSUAN KIRJA
527
rakentaneet, kääntääksemme
meitämme Herrasta pois ja uhra-
taksemme sen päällä polttouhria
ja ruokauhria, taikka tehdäk-
semme kiitosuhria sen päällä,
niin etsiköön sitä Herra.
24. Ja jos emme paljo ennem-
min ole sitä tehneet sen asian
pelvon tähden, sanoen: tästälä-
hin mahtaa teidän lapsenne sa-
noa meidän lapsillemme: mitä
teidän on tekemistä Herran Isra-
elin Jumalan kanssa?
25. Herra on pannut Jordanin
rajamaaksi meidän ja teidän vä-
lillemme, te Rubenin ja Gadin
lapset; ei ole teillä yhtään osaa
Herrassa: ja niin teidän lapsenne
saattavat pois meidän lapsemme
Herraa pelkäämästä.
26. Sentähden me sanoimme:
tehkäämme se meillemme, ra-
kentakaamme alttari, ei uhriksi
eli polttouhriksi,
27. Mutta todistukseksi meidän
ja teidän vaiheellamme*, ja mei-
dän sukumme meidän jälkeem-
me, tehdäksemme Herran palve-
lusta hänen edessänsä meidän
polttouhrillamme, kiitosuhrillam-
me ja muilla uhreillamme; ja tei-
dän lapsenne ei pidä tästälähin
sanoman meidän lapsillemme: ei
ole teillä yhtään osaa Herrassa.
28. Sillä me sanoimme: se ol-
koon, kuin he niin sanovat meil-
le, taikka meidän lapsillemme
tästedes, niin me taidamme sa-
noa: katsokaat vertausta Herran
alttariin, jonka meidän vanhem-
pamme tehneet ovat, ei polt-
touhriksi taikka teurasuhriksi
vaan todistukseksi teidän ja
meidän vaiheellamme.
29. Pois se meistä, että me ase-
tamme itsemme Herraa vastaan,
ja käännymme tänäpäivänä hä-
nestä pois, ja rakennamme altta-
rin polttouhriksi, ruokauhriksi ja
muuksi uhriksi, paitsi Herran
meidän Jumalamme alttaria, joka
on hänen majansa edessä.
30. Kuin Pinehas pappi ja kan-
san ylimmäiset ja Israelin tuhan-
ten päämiehet, jotka olivat hä-
nen kanssansa, kuulivat nämät
sanat, jotka Rubenin, Gadin ja
Manassen lapset sanoivat, kelpa-
si se heille sangen hyvin.
31. Ja Pinehas papin Eleatsarin
poika sanoi Rubenin, Gadin ja
Manassen lapsille: tänäpänä
ymmärsimme me Herran olevan
meidän kanssamme, ettette syn-
