ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2812
sen alla.
47. Mutta että juudalaiset näki-
vät, että kuninkaan sotaväki niin
väkevä oli, välttivät he sivulle, ja
hylkäsivät viholliset sillä erällä.
48. Sentähden meni kuninkaan
sotaväki Jerusalemiin, ja tulivat
Juudeaan.
49. Mutta ne, jotka Betsurassa
olivat, ei voineet enään siinä ol-
la nälän tähden; sillä se oli seit-
semäs vuosi, jolla piti maalle le-
po oleman; ja he saivat luvan
kuninkaalta, että heidän piti me-
nemän ulos pelkäämättä.
50. Niin kuningas otti Betsuran,
ja pani siihen sotaväen, varjele-
maan linnaa,
51. Ja vaelsi Zioniin, ja piiritti
pyhän kauvaksi aikaa, ja valmisti
siinä kaikkinaiset sota-aseet.
52. Mutta Israelin kansa varjeli
itsensä pyhässä monta päivää,
ja tekivät he myös moninaisia
sota-aseita vihollisia vastaan.
53. Mutta ei heilläkään ollut mi-
tään syötävää, että se oli se
seitsemäs vuosi, ja ne vieraat
Juudalaiset, jotka pakanain
maalta Juudeaan tuodut olivat,
että he olisivat siellä olleet var-
jellut, olivat kaiken ravinnon ku-
luttaneet.
54. Ja pyhät olivat sangen har-
vat; sillä he kuolivat nälästä,
sen. tähden täytyi heidän erota
toinen toisestansa, ja itsensä ja-
kaa kukin paikkaansa.
55. Sillä välillä sai Lysias kuulla,
että Philippus, jonka haltuun ku-
ninkaan isä nuoren kuninkaan, ja
valtakunnan eläissänsä oli anta-
nut,
56, Oli jälleen tullut Persiasta ja
Mediasta sillä sotaväellä, jonka
kuningas sinne vienyt oli; ja että
Philippus rupesi hallitsemaan.
57. Sentähden riensi hän pois
Juudeasta kotiansa jälleen valta-
kuntaan, ja sanoi kuninkaalle ja
päämiehille: me kärsimme tässä
vaivaa ja ei ole meillä mitään
syötävää, ja meiltä on paljo vä-
keä tullut pois, ja tämä sia, jon-
ka me piirittäneet olemme, on
sangen vahva, ja meillä on kyllä
kotona valtakunnassa toimitta-
mista, jotka asiat korkeammat
ovat.
58. Tehkäämme rauha tämän
kansan kanssa, ja sallikaamme
heidän pitää lakinsa, niinkuin he
ennenkin pitäneet ovat.
59. Sillä ainoasti sentähden he
