ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2807
yhtään vahinkoa tapahtuman
hänen kansaltansa; ei hän mi-
tään muuta anonut, vaan aino-
astaan vaeltaa lävitse; mutta ne
Ephronissa ei tahtoneet heitä
päästää sisälle.
51. Niin Juudas kuulutti ja sanoi
kaikelle sotaväelle, että itsekukin
heistä piti astuman siallensa, ja
hyökkäämän väkirynnäköllä kau-
punkiin, kukin joukko paikastan-
sa; ja niin he tekivät koko sen
päivän ja kaiken sen yön, ja
voittivat kaupungin.
52. Ja Juudas antoi siinä tap-
paa kaiken miehenpuolen, otti
heidän tavaransa, ja kukisti kau-
pungin ja vaelsi sen lävitse kuol-
leiden ruumisten ylitse, ja he tu-
livat Jordanin ylitse tasaiselle
kedolle.
53. Ja Juudas vaati kansan, joka
perässä oli, joutumaan, ja loh-
dutti heitä kaiken sen matkan
siihen asti, kuin hän vei heidät
Juudan maahan.
54. Silloin menivät he ylös Zio-
nin vuorelle suurella ilolla, ja uh-
rasivat polttouhrin, että Jumala
oli heille voiton antanut, ja saat-
tanut heitä ilolla kotiansa jälleen.
55. Mutta kuin Juudas ja Jona-
tan vielä Galaadissa olivat, ja
Simon heidän veljensä, Galileas-
sa Ptolemain edessä;
56. Ja Joseph Sakarian poika ja
Atsaria, päämiehet, kuulivat hei-
dän voitostansa ja suurista töis-
tänsä, sanoivat he:
57. Me tahdomme myös voittaa
kunnian, ja lyödä pakanoita, jot-
ka tässä ympäri asnvat!
58. Ja antoivat käskyn sotaväel-
lensä, että heidän piti nouse-
man, ja matkustivat Jamniaan.
59. Niin Gorgias kävi ulos heitä
vastaan sotaväkinensä,
60. Ja löi Josephin ja Atsarian
pakoon, ja ajoi heitä takaa ha-
maan Juudan maalle. Ja Israelis-
ta tuli pois sinä päivänä paljo
väkeä, liki kaksituhatta miestä,
61. Ettei he Juudaan ja hänen
veljeinsä käskyä totelleet, ja oli-
vat sen tehneet omasta röyh-
keydestänsä, voittaaksensa kun-
niaa;
62. Ehkei he olleet ne miehet,
jotka Jumalalta suodut olivat,
että Israel heidän kauttansa piti
autetuksi tuleman.
63. Mutta Juudaasta ja hänen
veljistänsä pidettiin paljon koko
Israelissa, ja kaikkein pakanain
