ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2809
ja vahvistaneet pyhän jälleen
vahvalla muurilla niinkuin ennen-
kin, ja myös vahvistaneet Betsu-
ran.
8. Kuin Antiokns tämän puheen
kuuli, hämmästyi hän sangen
suuresti, ja tuli ylönpalttisesti
murheelliseksi, ja laski itsensä
vuoteelle, ja tuli murheesta sai-
raaksi, ettei hänen aikomuksensa
menestynyt,
9. Ja viipyi kauvan siinä kau-
pungissa; sillä murhe, jota pi-
temmältä, sitä raskaampi se oli
hänelle, ja teki hänen niin hei-
koksi, että hän ymmärsi sen
kautta kuolevansa.
10. Sentähden kutsui hän ystä-
vänsä tykönsä, ja sanoi heille:
en minä taida enään unta saada
suuren murheen ja sydämen su-
run tähden, joka minulla on.
11. Voi kuinka kaikki minun me-
noni toisin päin kääntynyt on!
Niinkauvan kuin minä olen hal-
linnut, on minulla ilo ja voitto
ollut, ja olen minun omiltani ra-
kastettu ja suurena pidetty.
12. Mutta nyt olen minä niin sy-
dämestä murheellinen, ja minun
mieleeni johtuu se paha, jonka
minä Jerusalemissa tehnyt olen,
kuin minä kaikki kulta. ja hopia-
astiat templistä vein pois, ja an-
noin tappaa viattomat ihmiset
Juudeassa.
13. Siitä tulee nyt minulle kaikki
tämä onnettomuus, ja täytyy vie-
raalla maalla tässä surussa
kuolla.
14. Ja hän kutsui ystävänsä Phi-
lippuksen, sen hän asetti koko
valtakunnan päämieheksi,
15. Ja antoi hänelle kruunun,
kaapun ja sormuksen, ja käski
hänen kasvattaa hänen poikansa
nuoren Antiokuksen ja asettaa
valtakuntaan.
16. Ja niin Antiokus kuoli siinä
kaupungissa, yhdeksäntenä
ajastaikana viidettäkymmentä
toistasataa.
17. Kuin Lysias kuuli, että kunin-
gas kuollut oli, teki hän Antiokus
Epiphaneksen pojan kuninkaaksi,
nuoren Antiokuksen, jonka ope-
tusisä hän oli ollut, ja nimitti
hänen Eupatoriksi.
18. Ja pakanat, joiden hallussa
Zionin linna vielä oli, tekivät Is-
raelin kansalle paljon vahinkoa
pyhässä; sillä heillä oli hyvä luja
linna.
19. Sentähden ajatteli Juudas
