ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2821
na meidän tällä erällä välttää ja
palata pois, ja hakea meidän
veljemme yhteen, jotka meiltä
paenneet ovat; sitte me tah-
domme jälleen tulla vihollisten
tykö, ja lyödä heitä: nyt on mei-
tä sangen vähä.
10. Mutta Juudas sanoi: pois se,
että meidän pitää pakeneman;
jos meidän aikamme on tullut,
niin me tahdomme kunniallisesti
kuolla meidän veljeimme tähden,
ja ei sallia meidän kunniaamme
häpiäksi tulla.
11. Ja viholliset nousivat ja
asettuivat kukin paikkaansa näin:
ensimäiset olivat ampujat, ja
parhaat sotamiehet seisoivat en-
simäisinä.
12. Hevosmiehet olivat jaetut
kahteen joukkoon, yksi joukko
kummallekin puolelle. Pääruh-
tinas Bakkides oli oikialla puolel-
la. Tällä järjestyksellä astuivat he
edes suurella huudolla ja vaski-
torvien äänellä.
13. Niin antoi myös Juudas vas-
kitorviin puhaltaa, ja meni hei-
dän tykönsä, ja tappeli heidän
kanssansa huomenesta hamaan
ehtoosen asti, niin että maa jä-
risi siitä suuresta metelistä.
14. Kuin Juudas näki, että Bak-
kides itse ja suuri joukko oli oi-
kialla puolella, niin hän karkasi
itse sen päälle, hän ja ne muut,
jotka ei henkeänsä säästäneet,
ja peljättivät heidät,
15. Ja löivät joukon oikialta
puolelta pakoon, ja ajoivat heitä
takaa aina Asdodin vuoren tykö.
16. Mutta koska ne, jotka va-
semmalla puolella olivat, näkivät
sen, että Juudas ajoi heitä ta-
kaa, riensivät he myös Juudaan
perässä.
17. Niin täytyi Juudaan kääntyä
niitä vastaan, ja varjeli itsensä
kauvan; ja siinä tapahtui suuri
veren vuodatus, niin että monta
tuli haavoitetuksi ja kuoliaaksi
lyödyksi molemmilta puolilta.
18. Ja Juudas myös viimeiseltä
tuli lyödyksi; niin pakenivat ne,
jotka jääneet olivat.
19. Jonatan ja Simon ottivat vel-
jensä Juudaan ruumiin, ja hau-
tasivat hänen isänsä hautaan
Modin kaupungissa,
20. Ja Israelin kansa suri Juu-
daa kauvan aikaa, ja valitti hän-
tä sangen raskaasti, ja sanoi:
21. Voi että sankari on kaatunut,
joka Israelia varjellut ja vapahta-
