TOBIAN KIRJA
2656
25. Ja Tobia tuli jälleen kotian-
sa, ja kaikki hänen tavaransa
annettiin hänelle jälleen.
2. Luku.
Tobia hautaa kuolleita, tulee so-
kiaksi, närkästyttää emäntänsä.
Senjälkeen, Herran juhlapäivänä,
kuin Tobia huoneessansa kuului-
san vieraspidon valmistanut oli,
2. Sanoi hän pojallensa: mene ja
kutsu ne jumaliset meidän su-
vustamme meidän kanssamme
rualle.
3. Ja kuin hän palasi, sanoi hän
isällensä Tobialle: yksi Israelilai-
nen on kuolleena kadulla.
4. Niin nousi Tobia kohta pöy-
dästä, ennenkuin hän söi, ja
meni kuolleen ruumiin tykö, ja
otti sen, ja kantoi salaa huonee-
sensa, että hän sen salaa hau-
tais yöllä.
5. Ja kuin hän ruumiin salaa
kätkenyt oli, söi hän leipäänsä
murheessansa.
6. Ja ajatteli sitä sanaa: jonka
Herra Amos prophetan kautta
puhunut oli: teidän juhlapäivänne
pitää murhepäiväksi tuleman.
7. Ja meni yöllä ja hautasi kuol-
leen.
8. Mutta hänen ystävänsä nuhte-
livat häntä ja sanoivat: äsken
käski kuningas sinun tapettaa
sen asian tähden, ja sinä olet
tuskin siitä päässyt, ja kuitenkin
hautaat kuolleita.
9. Mutta Tobia pelkäsi Jumalaa
enemmän kuin kuningasta, ja
kantoi salaisesti kokoon ne ta-
petut, ja piti salaa huoneessan-
sa, ja yöllä hän hautasi heidät.
10. Mutta se tapahtui yhtenä
päivänä, kuin hän kotia tuli kuol-
leita hautaamasta, ja oli väsyk-
sissä, ja nojasi seinukselle, ja
nukkui,
11. Putosi pääskysen pesästä
palava sonta hänen silmiinsä,
josta hän tuli sokiaksi.
12. Mutta senkaltaisen vaivan
antoi Jumala tulla hänen pääl-
lensä, että jälkeentulevaiset op-
pisivat kärsimään, niinkuin py-
hästä Jobista.
13. Ja että hän aina nuoruudes-
tansa Jumalaa peljännyt ja hä-
nen käskynsä pitänyt oli, ei hän
vihastunut eikä napissut Jumalaa
vastaan, että hän oli antanut
hänen sokiaksi tulla;
