SALOMON VIISAUS
2649
3. Sitä vastaan annoit sinä näille
tulipatsaan, joka heitä valisti ou-
dolla tiellä, ja et antanut aurin-
gon vahingoittaa heitä sillä jalol-
la matkalla.
4. Sillä ne olivatkin mahdolliset
olemaan ilman valkeutta, ja piti-
kin pimeydessä niinkuin kahleis-
sa makaaman, että he sinun
lapsias vankina pitivät, jonka
kautta lain katoomatoin valkeus
maailmalle annettaman piti.
5. Ja kuin he ajattelivat tappaa :
pyhäin lapsia, (mutta yksi
ulosheitetyistå kätkettiin heille
rangaistukseksi) , otit sinä suu-
ren joukon heidän lapsistansa, ja
hukutit heidät yhtä haavaa väke-
vässä vedessä.
6. Se yö oli meidän isillemme
ennen ilmoitettu, että he vahvis-
tettaisiin ja iloitsisivat lupaukses-
ta, jonka he uskoivat.
7. Ja sinun kansas toivoi niin
vanhurskasten autuutta ja vihol-
listen kadotusta.
8. Sillä kuin sinä vihollisia vaiva-
sit, teit sinä meitä, joita tykös
kutsuit, jaloksi.
9. Ja kuin jumalisten pyhät lap-
set uhrasivat sinulle salaisesti, ja
yksimielisesti pitivät Jumalan la-
kia, silloin he tahtoivat niinkuin
pyhät kärsiä pahaa ja hyvää toi-
nen toisensa kanssa; ja isät vei-
sasivat kiitosvirsiä heidän edes-
sänsä.
10. Mutta sitä vastaan kuului vi-
hollisten huuto paljo toisin, ja
kuultiin vaikia valitus siellä ja
täällä lapsilta.
11. Sillä yhtäläinen vitsaus oli
herralla ja palvelialla, ja kunin-
kaankin täytyi sitä kärsiä kuin
alamaisten.
12. Ja jokaisella heillä oli san-
gen monta kuollutta, Jotka yh-
denkaltaisella kuolemalla kuoli-
vat, niin ettei elävät kerinneet
heitä hautaamaan; sillä yhdellä
hetkellä tulivat heidän parhaat
sikiänsä pois.
13. Ja jotka ei ennen tahtoneet
uskoa, estetyt noidilta, niiden
täytyi nyt, sittekuin kaikki esikoi-
set tapetut olivat, tunnustaa, et-
tä tämä kansa oli Jumalan lapsi.
14. Sillä koska kaikki alallansa ja
vaiti olivat, ja juuri puoliyö oli,
15. Tuli sinun kaikkivaltias sanas
alas taivaasta kuninkaalliselta is-
tuimelta, niinkuin voimallinen so-
tamies, keskelle maata, joka piti
hävitettämän,
