P. JAKOBIN EPISTOLA
2537
11. Älkäät toinen toistanne pa-
netelko, rakkaat veljet: joka vel-
jeänsä panettelee ja veljensä
tuomitsee*, se panettelee lakia
ja tuomitsee lain. Mutta jos sinä
tuomitset lain, niin et sinä ole
lain tekiä vaan tuomari.
12. Yksi on lain antaja, joka voi
vapahtaa ja kadottaa. Kuka sinä
olet, joka toista tuomitset?
13. III. Nyt hyvin, te jotka sanot-
te: menkäämme tänäpänä taikka
huomenna* siihen eli siihen kau-
punkiin, ja viettäkäämme siinä
yksi vuosi, ja tehkäämme kaup-
paa ja voittakaamme,
14. Jotka ette tiedä, mitä huo-
menna tapahtuu. Sillä mikä on
teidän elämänne? Se on löyhkä*,
joka vähäksi (hetkeksi) näkyy,
mutta sitte katoo.
15. Mutta teidän pitää sanoman:
jos Herra tahtoo*, ja me eläm-
me, niin me tätä taikka sitä
tahdomme tehdä.
16. Mutta nyt te kerskaatte tei-
dän ylpeydessänne. Kaikki sen-
kaltainen kerskaus on paha.
17. Sillä joka taitaa hyvää tehdä,
ja ei tee, niin se on hänelle
synniksi.
5. Luku.
I. Jakob nuhtelee rikkauden vää-
rinkäyttämistä; II. Neuvoo sorre-
tuita kärsivällisyyteen; III. Päätök-
seksi opettaa, kuinka vannomi-
sissa, murheessa, ilossa, esiru-
kouksissa ja muiden neuvomisis-
sa kunkin tulee itsiänsä käyttää.
I. Nyt hyvin, te rikkaat*! itkekäät
ja ulvokaat teidän viheliäisyyt-
tänne, joka teidän päällenne tu-
leva on.
2. Teidän rikkautenne ovat mä-
dänneet*, teidän vaatteenne
ovat koidellut.
3. Teidän kultanne ja hopianne
ovat ruostuneet, ja niiden ruoste
pitää oleman teille todistukseksi,
ja pitää syömän teidän lihanne
niinkuin tuli. Te olette rikkauden
koonneet teillenne viimeisinä
päivinä.
4. Katso, työmiesten palkka, jot-
ka teidän maakuntainne elon
niittäneet ovat, joka petoksella
teiltä pidetty on*, huutaa, ja
elonleikkaajain parut ja huudot
ovat tulleet Herran Zebaotin kor-
ville:
5. Te olette herkuissa eläneet
