P. JAKOBIN EPISTOLA
2532
14. Vaan jokainen kiusataan,
kuin hän omalta himoltansa vie-
tellään ja houkutellaan.
15. Sitte kuin himo on siittänyt,
niin hän synnyttää synnin; mutta
kuin synti täytetty on, niin se
synnyttää kuoleman.
16. Älkäät eksykö, minun rakkaat
veljeni!
17. Kaikkinainen hyvä anto ja
kaikkinainen täydellinen lahja tu-
lee ylhäältä* valkeuden Isältä,
jonka tykönä ei ole muutosta+
eikä valkeuden ja pimeyden vai-
hetusta.
18. Hän on meidät synnyttänyt
tahtonsa jälkeen totuuden sanal-
la*, että me uutiset hänen luon-
tokappaleistansa olisimme.
19. Sentähden, minun rakkaat
veljeni, olkoon jokainen ihminen
nopia kuulemaan, (mutta) hidas
puhumaan*, ja hidas vihaan;
20. Sillä miehen viha ei tee Ju-
malan edessä sitä, mikä oikein
on.
21. III. Sentähden pankaat pois
kaikkinainen saastaisuus ja kaik-
kinainen pahuus*, ja ottakaat
sana siveydellä vastaan, joka
teissä istutettu on+ ja voi teidän
sielunne autuaaksi saattaa§.
22. Mutta olkaat myös sanan
tekiät ja ei ainoastaan kuuliat,
pettäin teitänne.
23. Sillä jos joku on sanan kuu-
lia ja ei tekiä, hän on sen mie-
hen kaltainen*, joka ruumiillisen
kasvonsa peilissä kurkistelee,
24. Ja sittekuin hän itsensä kur-
kistellut on, niin hän menee pois
ja unohtaa kohta, millinen hän
oli.
25. Mutta joka katsoo vapauden
täydelliseen lakiin* ja pysyy, ja
ei ole unohtava kuulia, vaan te-
kiä, se tulee hänen teossansa
autuaaksi+.
26. Mutta jos joku teistä näkyy
jumalinen olevan, ja ei suista
kieltänsä*, vaan viettelee sydä-
mensä, sen jumalanpalvelus on
turha.
27. Se on Isälle ja Jumalalle
puhdas ja saastatoin jumalanpal-
velus: oppia orpoja ja leskiä
heidän murheessansa, ja itsensä
saastatoinna maailmassa pitää.
2. Luku.
I. Jakob osoittaa, ettei pidä
muotoa katsoman uskon asiois-
sa ja rakkauden harjoituksessa.
