P. JOHANNEKSEN 1 EPISTOLA
2527
le uskotte: että te tietäisitte teil-
länne ijankaikkisen elämän ole-
van, ja että te uskoisitte Juma-
lan Pojan nimen päälle.
14. Ja tämä on se turva, joka
meillä on häneen, että jos me
jotakin anomme hänen tahtonsa
jälkeen, niin hän meitä kuulee.
15. Ja jos me tiedämme, että
hän meitä kuulee, mitä ikänä me
anomme, niin me tiedämme, että
meillä ovat ne anomiset, joita
me häneltä anoimme.
16. Jos joku näkee veljensä te-
kevän jonkun synnin, ei kuole-
maan*, hän rukoilkaan, niin hän
on antava niille elämän, jotka
syntiä tekevät, ei kuolemaan.
Jos synti on kuolemaan: senkal-
taisista en minä sano, että joku
rukoilis.
17. Kaikki vääryys on synti*; on
myös muutama synti ei kuole-
maan.
18. IV. Me tiedämme, että jokai-
nen, joka Jumalasta syntynyt on,
ei hän syntiä tee; vaan joka
Jumalasta syntynyt on, se varje-
lee itsensä*, ja paha ei rupee
häneen.
19. Me tiedämme, että me
olemme Jumalasta ja koko maa-
ilma on pahuudessa.
20. Mutta me tiedämme, että
Jumalan Poika tuli ja on meille
mielen antanut*, että me sen
totisen tunnemme, ja olemme
siinä totisessa, hänen Pojassan-
sa Jesuksessa Kristuksessa: Tä-
mä on totinen Jumala ja ijan-
kaikkinen elämä+.
21. Lapsukaiset, kavahtakaat
epäjumalia, amen!
P. JOHANNEKSEN 2 EPISTOLA
1 LUKU
I. Tervehdyksen jälkeen neuvoo
Johannes rakkauteen; II. Käskee
kavahtaa vääriä opettajia; III.
Päättää kirjoituksensa lempiästi.
I. Vanhin valitulle rouvalle ja hä-
nen lapsillensa, joita minä to-
tuudessa rakastan, ja en ainoas-
taan minä, mutta myös kaikki,
jotka totuuden tunteneet ovat,
2. Sen totuuden tähden, joka
meissä pysyy ja on meidän
