P. JAKOBIN EPISTOLA
2535
puutumme*. Mutta joka ei pu-
heessa lankee+, se on täydelli-
nen mies, joka voi myös koko
ruumiinsa suistaa.
3. Katso, me panemme hevosten
suuhun suitset*, että he meitä
kuulisivat, ja heidän koko ruu-
miinsa me käännämme ympäri.
4. Katso, laivat myös, ehkä kuin-
ka suuret he ovat ja jaloilta tuu-
lilta ajetaan, kuitenkin he kään-
netään ympäri vähällä perä-
laudalla, kuhunka se tahtoo, jo-
ka sitä hallitsee.
5. Niin myös kieli on piskuinen
jäsen, ja kuitenkin suuria asioita
toimittaa*. Katso, vähä tuli, kuin-
ka suuren metsän se sytyttää,
6. Ja kieli on myös tuli, maailma
vääryyttä täynnänsä; niin on
myös kieli meidän jäsentemme
seassa, joka koko ruumiin saas-
tuttaa, ja sytyttää* kaiken mei-
dän menomme, koska se helve-
tistä syttyy.
7. Sillä kaikki luonto, sekä pe-
toin että lintuin ja kärmetten ja
merellisten, tehdään lakiaksi, ja
on lakiaksi tehty inhimilliseltä
luonnolta.
8. Mutta kieltä ei taida yksikään
ihminen asettaa, sitä levotointa
pahuutta, kuolettavaista myrkkyä
täynnänsä.
9. Sen kautta me kiitämme Ju-
malaa ja Isää, ja sen kautta me
myös kiroilemme ihmisiä, jotka
Jumalan kuvan jälkeen luodut
ovat.
10. Yhdestä suusta kiitos ja ki-
rous käy ulos. Ei se niin, rakkaat
veljeni, oleman pidä.
11. Kuohuuko joku lähde yhdes-
tä huovosta makiaa ja karvasta
vettä?
12. Taitaako, rakkaat veljeni, fi-
kunapuu kantaa öljyä, taikka vii-
napuu fikunia? Niin ei taida
myös yksikään lähde suolaista ja
makiaa vettä vuotaa.
13. II. Kuka viisas ja taitava on
teidän seassanne, se osoittakaan
hyvällä menollansa työnsä vii-
sauden siveydessä.
14. Mutta jos teillä on katkera
kiivaus* ja riita sydämessänne,
niin älkäät kerskatko ja älkäät
valehdelko totuutta vastaan;
15. Sillä ei se ole viisaus, joka
ylhäältä tullut on*, vaan maalli-
nen, inhimillinen ja perkeleellinen.
16. Sillä kussa kiivaus ja riita
on, siellä on myös sekaseurai-
suus ja kaikki paha meno.
