APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2217
I. Ja kuin viideskymmenes (a)
päivä täytettiin, olivat he kaikki
yksimielisesti koossa.
2. Ja humaus tapahtui äkisti tai-
vaasta, niinkuin suuri tuulispää
olis tullut, ja täytti koko huo-
neen, jossa he olivat istumassa.
3. Ja heille näkyivät viileskellyt
kielet, niinkuin tuliset*, ja istuivat
kunkin heidän päällensä.
4. Ja he täytettiin kaikki Pyhällä
Hengellä* ja rupesivat puhumaan
muilla kielillä+, senjälkeen kuin
Henki antoi heidän puhua.
5. Niin Jerusalemissa asui Juu-
dalaisia, Jumalaa pelkääväisiä
miehiä, kaikkinaisesta kansasta,
joka taivaan alla on.
6. Ja kuin tämä ääni tapahtui,
niin kokoontui suuri kansan pal-
jous, ja hämmästyivät; sillä kukin
kuuli niiden puhuvan omalla kie-
lellänsä.
7. Ja he tyhmistyivät kaikki ja
ihmettelivät, sanoen keskenänsä:
katso, eikö nämät kaikki, jotka
puhuvat, ole Galilealaiset?
8. Ja kuinka me kukin kuulemme
heidän puhuvan meidän omalla
kielellämme, jossa me syntyneet
olemme?
9. Partilaiset ja Mediläiset ja
Elamilaiset, ja jotka asumme Me-
sopotamiassa ja Juudeassa ja
Kappadokiassa, Pontossa ja Asi-
assa,
10. Phrygiassa ja Pamphiliassa,
Egyptissä ja Libian maan rajoilla,
liki Kyreniä, ja muukalaiset Roo-
mista, Juudalaiset ja uudet Juu-
dalaiset.
11. Kretalaiset ja Arabialaiset,
me kuulemme heidän puhuvan
meidän kielillämme Jumalan suu-
ria tekoja.
12. Niin he kaikki tyhmistyivät ja
epäilivät, sanoen toinen toisel-
lensa: mitäs luulet tämän ole-
van?
13. Vaan muut nauroivat heitä ja
sanoivat: he ovat täynnänsä ma-
kiaa viinaa.
14. II. Niin Pietari seisoi yhden-
toistakymmenen kanssa, korotti
äänensä ja puhui heille: te Juu-
dan miehet ja kaikki, jotka asut-
te Jerusalemissa! tämä olkoon
teille tiettävä, ja ottakaat minun
sanani teidän korviinne.
15. Sillä ei nämät juovuksissa
ole, niinkuin te luulette; sillä nyt
on kolmas hetki päivästä.
16. Vaan tämä on se, mikä en-
nen sanottu on Joelin prophetan
