PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
2042
merkkiä taivaasta, kiusaten hän-
tä.
12. Ja hän huokasi hengessänsä
ja sanoi: miksi tämä suku merk-
kiä pyytää? Totisesti sanon minä
teille: ei tälle sukukunnalle anne-
ta merkkiä.
13. Ja hän jätti heidät, ja astui
taas haahteen, ja meni ylitse.
14. Ja he olivat unohtaneet ot-
taa leipiä, eikä ollut heillä
enempi kuin yksi leipä haahdes-
sa myötänsä.
15. Ja hän käski heitä, sanoen:
katsokaat ja karttakaat teitänne
Pharisealaisten hapatuksesta ja
Herodeksen hapatuksesta.
16. Ja he ajattelivat keskenänsä,
sanoen: ei meillä ole leipiä.
17. Ja kun Jesus sen ymmärsi,
sanoi hän heille: mitä te ajatte-
lette, ettei teillä ole leipää? et-
tekö te vielä huomaitse, ettekä
ymmärrä? vieläkö teillä nyt on
paatunut sydän?
18. Silmät teillä on ja ette näe?
ja korvat teillä on, ja ette kuule?
ettekö myös muista?
19. Kuin minä viisi leipää mursin
viidelletuhannelle, kuinka monta
täysinäistä koria te tähteitä kor-
jasitte? He sanoivat: kaksitoista-
kymmentä.
20. Niin myös kuin minä ne seit-
semän mursin neljälletuhannelle,
kuinka monta täysinäistä koria
tähteitä te korjasitte? he sanoi-
vat: seitsemän.
21. Ja hän sanoi heille: miksi
ette siis ymmärrä?
22. III. Ja hän tuli Betsaidaan, ja
he toivat sokian ja rukoilivat
häntä, että hän rupeais häneen.
23. Ja hän tarttui sokian käteen,
ja vei ulos hänen kylästä, ja syl-
ki* hänen silmiinsä, ja pani kä-
tensä hänen päällensä, ja kysyi
häneltä, josko hän jotakin näkis.
24. Niin hän katsoi ylös ja sa-
noi: minä näen ihmiset niinkuin
puut käyskentelevän.
25. Sitte hän taas pani kätensä
hänen silmäinsä päälle, ja antoi
hänen taas katsoa. Ja se tuli
parannetuksi, niin että hän näki
kaikki kaukaa ja selkiästi.
26. Ja hän lähetti hänen kotian-
sa, sanoen: älä mene kylään si-
sälle, älä myös kellenkään tätä
kylässä sano.
27. IV. Ja Jesus meni ulos ja
hänen opetuslapsensa Kesarean
kyliin, joka kutsutaan Philippi; ja
hän kysyi tiellä opetuslapsiltan-
