PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
2045
näki hänen, hämmästyivät he ja
juosten tykö tervehtivät häntä.
16. Ja hän kysyi kirjanoppineilta:
mitä te kamppailette keskenän-
ne?
17. Niin yksi kansan seasta vas-
tasi ja sanoi: Mestari, minä toin
sinun tykös poikani, jolla on
mykkä henki.
18. Ja kuin hän rupee hänen
kimppuunsa, niin hän repelee
häntä, ja hän vaahtuu, ja kiriste-
lee hampaitansa, ja kuivettuu. Ja
minä sanoin sinun opetuslapsil-
les, että he ajaisivat hänen ulos,
ja ei he voineet.
19. Niin hän vastasi ja sanoi: oi
sinä uskotoin sukukunta! kuinka
kauvan minun pitää oleman tei-
dän kanssanne? kuinka kauvan
minä teitä kärsin? Tuokaat häntä
minun tyköni.
20. Ja he toivat sen hänen ty-
könsä. Ja kuin hän näki hänen,
repäisi kohta henki häntä*, ja
hän lankesi maahan, ja kieritteli
itsiänsä ja vaahtui.
21. Ja hän kysyi hänen isältän-
sä: kuinka paljon aikaa sitte on
kuin tämä on hänelle tullut? Hän
sanoi: lapsuudesta;
22. Ja hän heitti hänen usein
tuleen ja vesiin, että hän hukut-
tais hänen. Mutta jos sinä jota-
kin voit, niin auta meitä ja ar-
mahda meidän päällemme.
23. Niin sanoi Jesus hänelle: jos
sinä sen voit uskoa, kaikki ovat
uskovaiselle mahdolliset.
24. Ja kohta pojan isä huusi it-
kien ja sanoi: Herra, minä uskon,
auta minun epäuskoani.
25. Mutta kuin Jesus sen näki,
että kansa ynnä juoksi tykö,
nuhteli hän sitä saastaista hen-
keä, sanoen hänelle: sinä mykkä
ja kuuro henki! minä käsken si-
nua, mene ulos hänestä, ja älä
tästedes hänen sisällensä mene.
26. Niin se huusi ja repeli kovin
häntä, ja läksi ulos. Ja se tuli
niinkuin kuollut, niin että moni
sanoi: hän on kuollut.
27. Mutta Jesus tarttui hänen
käteensä ja nosti hänen, ja hän
nousi.
28. Ja kuin hän oli huoneeseen
mennyt sisälle, kysyivät hänen
opetuslapsensa häneltä erinänsä:
miksi emme voineet häntä ajaa
ulos?
29. Ja hän sanoi heille: tämä
suku ei taida millään muulla
kuin rukouksella ja paastolla
