PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
2032
ihminen, jossa oli saastainen
henki.
3. Jolla oli maja haudoissa, ja ei
voinut kenkään häntä kahleilla
sitoa;
4. Sillä hän oli usein jalkapuissa
ja kahleissa sidottuna, ja hän oli
särkenyt kahleet ja jalkapuut rik-
konut, ja ei kenkään voinut hän-
tä asettaa.
5. Ja hän oli aina yötä ja päi-
vää vuorissa ja haudoissa, ja
parkui, ja hosui itsiänsä kivillä.
6. Mutta kuin hän näki taampa-
na Jesuksen, juoksi hän ja lan-
kesi maahan hänen eteensä,
7. Ja huutain suurella äänellä
sanoi: mitä minun on sinun
kanssas, Jesus, korkeimman Ju-
malan Poika? Minä vannotan si-
nua Jumalan kautta, ettet minua
vaivaisi.
8. (Sillä hän sanoi hänelle: lähde
ulos saastainen henki ihmisestä.)
9. Ja hän kysyi häneltä: mikä
nimes on? Ja hän vastasi, sano-
en: legio (a) on minun nimeni;
sillä meitä on monta.
10. Ja hän rukoili häntä suures-
ti, ettei hän lähettäisi heitä ulos
siitä maakunnasta.
11. Niin oli siinä vuorten tykönä
suuri sikalauma* laitumella.
12. Ja kaikki ne perkeleet rukoi-
livat häntä, sanoen: laske meitä
sikoihin, että me heihin me-
nisimme sisälle.
13. Ja Jesus salli kohta heidän.
Ja saastaiset henget läksivät
ulos ja menivät sikain sisälle. Ja
lauma syöksi itsensä kohdastan-
sa mereen (mutta heitä oli lähes
kaksituhatta), ja he upposivat
mereen.
14. Mutta sikain kaitsiat pakeni-
vat ja saattivat sanoman kau-
punkiin ja kyliin. Ja he menivät
ulos katsomaan, mikä se oli jo-
ka tapahtui,
15. Ja tulivat Jesuksen tykö ja
näkivät sen, joka perkeleeltä rii-
vattu oli, istuvan ja vaatetettuna
ja toimellisena, jossa legio oli
ollut; ja he pelkäsivät,
16. Ja ne, jotka sen nähneet
olivat, juttelivat heille, kuinka
perkeleeltä riivatulle tapahtunut
oli, ja sioista.
17. Ja he rupesivat häntä rukoi-
lemaan menemään pois heidän
maaltansa.
18. Ja kuin hän astui haahteen,
niin se, joka perkeleeltä riivattu
oli, rukoili, että hän sais hänen
