PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
2049
nua, ottain risti.
22. Mutta hän tuli siitä puheesta
murheelliseksi, ja meni pois
murheissansa; sillä hänellä oli
paljo tavaraa.
23. Ja kuin Jesus katsahti ym-
pärillensä, sanoi hän opetuslap-
sillensa: kuinka työläästi ne, joil-
la varaa on, tulevat Jumalan
valtakuntaan!
24. Mutta opetuslapset hämmäs-
tyivät näistä hänen sanoistansa.
Niin Jesus taas vastaten sanoi:
rakkaat pojat, kuinka työläs on
niiden tulla Jumalan valtakun-
taan, jotka tavaroihinsa uskalta-
vat.
25. Huokiampi on kamelin käydä
neulan silmän lävitse, kuin rik-
kaan Jumalan valtakuntaan sisäl-
le tulla.
26. Mutta he hämmästyivät vielä
sitte sangen suuresti, sanoen
keskenänsä: ja kuka taitaa autu-
aaksi tulla?
27. Niin Jesus katsahti heidän
päällensä, ja sanoi: ihmisten ty-
könä on se mahdotoin, mutta ei
Jumalan tykönä; sillä kaikki ovat
Jumalan tykönä mahdolliset.
28. IV. Niin Pietari rupesi sano-
maan hänelle: katso, me olem-
me kaikki antaneet ylön, ja seu-
ranneet sinua.
29. Mutta Jesus vastasi ja sanoi:
totisesti sanon minä teille: ei ole
kenkään, joka jätti huoneen,
taikka veljet eli sisaret, taikka
isän eli äidin, taikka vaimon eli
lapset, taikka pellot, minun ja
evankeliumin tähden,
30. Ellei hän saa jälleen sataker-
taisesti nyt tällä ajalla huoneita
ja veljiä, ja sisaria, ja äitejä, ja
lapsia, ja peltoja vastoinkäymisil-
lä (a), ja tulevaisessa maailmas-
sa ijankaikkisen elämän.
31. Mutta monta ensimäistä tu-
lee jälkimäiseksi, ja jälkimäistä
ensimäiseksi.
32. Mutta he olivat tiellä mene-
mässä ylös Jerusalemiin*; ja Je-
sus kävi heidän edellänsä, ja he
hämmästyivät, ja seurasivat hän-
tä ja pelkäsivät. Ja hän otti taas
ne kaksitoistakymmentä tykönsä
ja rupesi heille sanomaan, mitä
hänelle tapahtuva oli:
33. Katso, me menemme ylös
Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika
annetaan ylön pappein päämie-
hille ja kirjanoppineille, ja he
tuomitsevat hänen kuolemaan ja
antavat ylön hänen pakanoille;
