PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
2052
en: hosianna, hyvästi siunattu
olkoon se, joka tulee Herran ni-
meen!
10. Hyvästi siunattu olkoon Da-
vidin meidän isän valtakunta, jo-
ka tulee Herran nimeen: hosian-
na korkeudessa!
11. Ja Jesus meni Jerusalemiin
ja templiin, ja kuin hän kaikki
ympäri katseli, koska jo ehtoo-
aika oli, läksi hän ulos Betani-
aan kahdentoistakymmenen
kanssa.
12. II. Ja toisena päivänä, kuin
he Betaniasta läksivät, isosi hän,
13. Ja näki taampana fi-
kunapuun, jolla olivat lehdet, niin
hän meni lähes, jos hän jotakin
hänestä löytänyt olis. Ja kuin
hän tuli tykö, ei hän muuta löy-
tänyt kuin lehtiä; sillä ei ollut
vielä fikunain aika.
14. Ja Jesus vastaten sanoi hä-
nelle: älköön tästedeskään ken-
kään sinusta syökö hedelmää
ijankaikkisesti. Ja hänen opetus-
lapsensa kuulivat sen.
15. Ja he tulivat Jerusalemiin.
Ja Jesus meni templiin, rupesi
ajamaan ulos kaupitsioita ja os-
tajia templissä, ja vaihettajain
pöydät ja kyhkyläisten myyjäin
istuimet hän kukisti.
16. Ei hän myös sallinut jonkun
kantaa astiaa templin lävitse.
17. Ja hän opetti, sanoen heille:
eikö kirjoitettu ole: minun huo-
neeni pitää kutsuttaman rukous-
huoneeksi kaikille kansoille*?
mutta te olette sen tehneet ryö-
värien luolaksi+.
18. Ja kirjanoppineet ja pappein
päämiehet kuulivat sen, ja etsi-
vät, kuinka he olisivat hänen hu-
kuttaneet*; sillä he pelkäsivät
häntä, että kaikki kansa häm-
mästyi hänen oppiansa.
19. Ja kuin ehtoo tuli, meni Je-
sus ulos kaupungista.
20. Ja kuin he aamulla kävivät
ohitse, näkivät he fikunapuun
kuivettuneen juurinensa.
21. Ja Pietari muisti, ja sanoi
hänelle: Rabbi, katso, fikunapuu,
jotas kirosit, on kuivettunut.
22. Niin vastasi Jesus ja sanoi
heille: pitäkäät usko Jumalan
päälle.
23. Sillä totisesti sanon minä
teille: jokainen, joka tälle vuorel-
le sanois: siirrä itses ja kukistu
mereen! eikä epäilisi sydämes-
sänsä, vaan uskois ne tapahtu-
van* mitä hän sanoo; niin hänel-
