PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
2037
oli, jotka tulivat ja menivät, niin
ettei he syödäkään joutaneet.
32. Ja he menivät korpeen
haahdella erinänsä.
33. Ja kansa näki heidän mene-
vän, ja moni tunsi hänen, ja
juoksivat sinne jalkaisin kaikista
kaupungeista, ja he ennättivät
heitä, ja he kokoontuivat hänen
tykönsä.
34. Ja Jesus läksi ulos ja näki
paljon kansaa, ja hän armahti
heitä*; sillä he olivat niinkuin
lampaat, joilla ei ole paimenta+,
ja rupesi heitä opettamaan pal-
jon.
35. Ja kuin päivä paljon kulunut
oli, tulivat hänen opetuslapsensa
hänen tykönsä, sanoen: tämä on
erämaa, ja aika on jo kulunut.
36. Laske heitä, että he menisi-
vät ympäri kyliin ja majoihin, os-
tamaan itsellensä leipiä; sillä ei
heillä ole syötävää.
37. Mutta hän vastaten sanoi
heille: antakaa te heille syötä-
vää*. Ja he sanoivat hänelle: pi-
tääkö meidän menemän kahdel-
lasadalla penningillä leipiä osta-
maan, ja antamaan heidän syö-
dä?
38. Mutta hän sanoi heille: kuin-
ka monta leipää teillä on? men-
käät ja katsokaat. Ja kuin he
katsoivat, sanoivat he: viisi, ja
kaksi kalaa.
39. Ja hän käski heidän istuttaa
kaikki atrioitsemaan eri joukkoi-
hin viheriäisen ruohon päälle.
40. Ja he istuivat joukoissa sa-
doin ja viisinkymmenin.
41. Ja kuin hän otti ne viisi lei-
pää ja kaksi kalaa, katsoi hän
taivaasen*, kiitti+ ja mursi leivät,
ja antoi opetuslapsillensa pantaa
niiden eteen: ja ne kaksi kalaa
jakoi hän kaikille.
42. Ja he söivät kaikki ja ravit-
tiin.
43. Ja he korjasivat kaksitoista-
kymmentä täysinäistä koria mu-
ruja, ja myös kaloista.
44. Ja niitä, kuin söivät, oli lä-
hes viisituhatta miestä.
45. V. Ja hän ajoi kohta opetus-
lapsensa astumaan haahteen ja
edellä menemään meren ylitse
Betsaidaan, siihenasti kuin hän
päästäis kansan.
46. Ja kuin hän oli päästänyt
heidät, meni hän vuorelle rukoi-
lemaan.
47. Ja kuin ehtoo tuli, oli haaksi
keskellä merta, ja hän yksinänsä
