JEREMIA
1570
sani, niinkuin väkevä sankari;
sentähden pitää minun vainooja-
ni lankeeman ja ei voittaman,
vaan pitää suureen häpiään tu-
leman, että he niin tyhmästi
toimittavat; se häpiä pitää ole-
man ijankaikkinen, ja ei pidä
unohdettaman.
12. Ja nyt Herra Zebaot, sinä
joka koettelet vanhurskaan, sinä
tutkit munaskuut ja sydämen*:
anna minun nähdä kostos heis-
tä; sillä minä olen antanut sinun
haltuus minun asiani.
13. Veisatkaat Herralle, kiittäkäät
Herraa, joka auttaa köyhän hen-
keä pahain käsistä.
14. Kirottu olkoon se päivä, jona
minä syntynyt olen; älköön se
päivä olko siunattu, jona minun
äitini on minun synnyttänyt.
15. Kirottu olkoon se mies, joka
minun isälleni sanomaa toi ja
sanoi: sinä olet saanut nuoren
pojan; suuresti ilahuttaaksensa
häntä.
16. Se mies olkoon niinkuin ne
kaupungit, jotka Herra kukisti*,
ja ei sitä katunut; hän kuulkaan
huomeneltain parun ja puolipäi-
vänä huudon:
17. Ettes siis tappanut minua äi-
tini kohdussa, että minun äitini
olis ollut minun hautani, ja hä-
nen kohtunsa olis ijankaikkisesti
kantava ollut.
18. Miksi minä siis olen äitini
kohdusta tullut, tuskaa ja sydä-
men surua näkemään, ja kulut-
tamaan päiviäni häpiällä?
21. Luku.
I. Propheta vastaa Zedekian lä-
hetetyille, ettei Herra tahdo
säästää kaupunkia, vaan hävit-
tää. II. Neuvoo heitä mielellänsä
antaumaan Kaldealaisten alle, ja
karttamaan suruttomuutta.
I. Tämä on se sana, joka tapah-
tui Herralta Jeremialle, kuin ku-
ningas Zedekia lähetti hänen ty-
könsä Pashurin Malkian pojan, ja
papin Zephanian, Maesejan po-
jan, ja antoi hänelle sanoa:
2. Kysy Herralta meidän puoles-
tamme; sillä Nebukadnetsar Ba-
belin kuningas sotii meitä vas-
taan: jos Herra tahtoo meille
tehdä kaikkein ihmettensä jäl-
keen, että hän menis pois mei-
dän tyköämme.
3. Jeremia sanoi heille: näin sa-
