Pyhän Lucan evankelium
parempi/ että myllykiwi hänen kaulaansa ripustettaisiin/ heitettäisiin
mereen/ kuin hän jonkun näistä pienistä pahentais.
17:3 Cartacat teiten. Jos sinun Welies wastas rickopi/ nin nuchtele
hende/ ia ios hen itzens paranda/ nin anna henelle andexi.
Karttakaat teitän. Jos sinun weljesi wastaasi rikkoopi/ niin nuhtele
häntä/ ja jos hän itsensä parantaa/ niin anna hänelle anteeksi.
17:4 Ja ios hen seitzemist peiues ricko sinua wastan/ ia seitzemist
peiues pala sinun tyges sanoden/ Mine cadhun/ nin anna henele
andexi.
Ja jos hän seitsemästi päiwässä rikkoo sinua wastaan/ ja seitsemästi
päiwässä palaa sinun tykösi sanoen/ Minä kadun/ niin anna hänelle
anteeksi.
17:5 Ja Apostolit sanoit Herralle/ Lise meille wsko.
Ja apostolit sanoit hänelle/ Lisää meille uskoa.
17:6 Mutta Herra sanoi/ Jos teille olis wsko ninquin Sinapin siemen/ ia
sanoisit telle Willi ficunapwlle/ Ylesiurita sinus ia sijrdhä sinus Merehen/
nin hen cwlis teite.
Mutta Herra sanoi/ Jos teillä olisi usko niinkuin sinapin siemen/ ja
sanoisit tälle williwiikunapuulle/ Ylös juurita sinus ja siirrä sinun mereen/
niin hän kuulisi teitä.
17:7 Mutta kelle teiste ombi Paluelia/ ioca kynde taicka Caria caitze/
coska hen Cotia tule metzest/ ette hen sanopi henelle/ Mene cochta
atrioitzeman?
Mutta kellä teistä ompi palwelija/ joka kyntää taikka karjaa kaitsee/
koska hän kotia tulee metsästä/ että hän sanoopi hänelle/ Minä kohta
aterioitseman?
17:8 Eikö hen pikimin sano henelle? Walmista echtolist/ sonnusta sinus/
ia paluele minua/ nincauuan quin mine söön ia ioon/ ia sijtte söö ia ioo
sine.
Eikö hän pikemmin sano hänelle? Walmista ehtoollista/ sonnusta sinus/
ja palwele minua/ niin kauan kuin minä syön ja juon/ ja sitten syö ja
