Toinen makkabealaisten kirja
2692
etteivät ne olleet missään oike-
assa suhteessa uhrien lukuun,
mutta että olisi mahdollista
saattaa ne kuninkaan haltuun.
7. Kun Apollonius sitten tapasi
kuninkaan, mainitsi hän tälle
niistä aarteista, joista oli saanut
tiedon. Silloin kuningas valitsi
kanslerinsa Heliodoruksen ja lä-
hetti hänet matkalle, antaen hä-
nelle määräyksen noutaa edellä
mainitut aarteet.
8. Heliodorus lähti heti matkalle,
ilmoittaen tekevänsä tarkastus-
matkan Koile-Syyrian ja Foinikian
kaupunkeihin, mutta itse asiassa
täyttääksensä kuninkaan tahdon.
9. Kun hän sitten oli saapunut
Jerusalemiin ja kun ylimmäinen
pappi ja kaupunki olivat ottaneet
hänet ystävällisesti vastaan, ker-
toi hän siitä paljastuksesta, mikä
oli tehty, ja ilmoitti, minkä vuoksi
hän oli saapunut; hän tiedusteli
myös, oliko todella näin.
10. Silloin ylimmäinen pappi
osoitti, että ne olivat leskien ja
orpojen talletettavaksi jättämiä
varoja,
11. osa niistä myös Hyrkanuk-
sen, Tobiaan pojan, erään hyvin
huomattavassa asemassa olevan
miehen, ja että koko määrä -
toisin kuin jumalaton Simon val-
heellisesti oli kertonut - oli nel-
jäsataa talenttia hopeaa ja kak-
sisataa kultaa.
12. Olisi kerrassaan mahdotonta
tehdä sellaista vääryyttä niille,
jotka ovat luottaneet paikan py-
hyyteen ja kautta koko maail-
man kunnioitetun temppelin ar-
voon ja koskemattomuuteen.
13. Mutta toinen, vedoten kunin-
kaalta saamiinsa määräyksiin,
selitti, että rahat joka tapauk-
sessa oli vietävä kuninkaan ra-
hastoon.
14. Kun hän sitten määrää-
mänänsä päivänä meni sisälle
temppeliin toimittaakseen aartei-
den tarkastuksen, oli koko kau-
punki suuressa tuskassa.
15. Papit heittäytyivät pappispu-
vuissaan maahan alttarin eteen
ja huusivat, kääntyneinä taivasta
kohti, avuksi häntä, joka on sää-
tänyt lain säilytettäväksi jätetystä
tavarasta, että hän varjelisi kos-
kemattomina rahat niille, jotka
olivat jättäneet ne säilytettäviksi.
16. Joka näki ylimmäisen papin
muodon, sen sydän ei voinut ol-
la verta vuotamatta. Sillä hänen
