Propheta Jesaia
1300
Caupungisa/ ja tekis ylöncadzotuxi
caicki cuuluisat maasa.
23:10 Waella sinun maas läpidzen
nijncuin wirta/ sinä meren tytär/ ei
siellä ole enä yhtän wyötä.
23:11 Hän cocotta kätens meren
päälle/ ja peljättä waldacunnat/ HERra
käske Canaast häwittä woimalliset/ ja
sano:
23:12 Ei sinun pidä enä iloidzeman sinä
häwäisty neidzy Zidonin tytär. O
Chittim/ nouse ja mene matcas: sillä ei
sinun pidä siellä oleman.
23:13 Waan Calderein maasa/ josa ei
yhtän Canssa ollut/ waan Assur on sen
perustanut corwes/ asuwaisille/ ja
pannut sinne wahwan tornin/ ja
rakendanut salit/ ja on cuitengin pandu
cukistettawaxi. Surecat te hahdet
merillä:
23:14 sillä teidän woiman on tyhjä.
23:15 Silloin pitä Tyrus unhotettaman
seidzemenkymmendä wuotta/
nijncauwan cuin yxi Cuningas elä/
mutta seidzemenkymmenen wuoden
perästä pitä Tyruxesta weisattaman
porton wirsi.
23:16 Ota candele/ mene ymbärins
Caupungita sinä unhotettu portto/
soita wahwast candelettas/ ja laula
lohdullisest/ että sinä taas muistetaisin.
23:17 Sillä seidzemenkymmenen
wuoden perästä on HERra edziwä
Tyrusta/ että hän tulis jällens
porttopalcoillens/ ja huoria tekis
caickein waldacundain cansa maan
päällä. Mutta hänen cauppans ja
porttopalckans pitä oleman pyhä
HERralle.
23:18 Ei sitä coota tawaraxi/ eikä
salata/ waan jotca asuwat HERran
edes/ nijllä pitä hänen cauppacaluns
oleman/ sijtä syödä/ rawitta ja hywin
idziäns waatetta.
Vers.1. Chittimist) se on/ Macedoniast/
josta Alexander Magnus tuli/ joca
Tyruxen cukisti/ nijn paljon aica ennen
on Jesaia sencaltaista ennustanut. V. 4.
Meri) se on/ Tyrus/ joca meren tykönä
oli. V. 10. Enä yhtän wyötä) se on/
Macedonialaiset piti myös heidän
Cuningans Alexander Magnuxen cansa
cukistaman Babelin Tyruxen perän. V.
17. Porttopalcoillens) se on/ heidän
elatuxens/ tecons ja cauppans cuin he
teit epäjumalan palweluxella oli
muuttuwa ja käändywä Jumalan
cunniaxi/ joca Christuxen aicana
tapahtui.
XXIV. Lucu .
TÄsä ennusta Jesaia taas Judan maata
wastan/ että se piti häwitettämän ja
cukistettaman/ v. 1. että sen asuwaiset
owat sen saastuttanet/ ja luopunet
ijancaickisesta lijtosta/ v. 5. jotca
sencaltaista olit kyllä ansainnet/ ja
sentähden piti heille myös nijn
tapahtuman/ v. 6. Cuitengin piti wähä
heitä jäämän/ niiden piti pacanain
cansa tundeman ja cunnioittaman
HERra/ v. 13. mutta että nijn usia oli
