967
Sananlaskut
tua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka
kurjia armahtaa! Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta
armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää! Kaikesta vaivannäös-
tä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa. Viisasten
kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi
jää. Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita
puhuu, on petosta täynnä. Herran pelossa on vahva varmuus ja
turva vielä lapsillekin. Herran pelko on elämän lähde kuoleman
paulain välttämiseksi. Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen
vähyys ruhtinaan turmio. Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pi-
kavihaisen osa on hulluus. Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta
luulevaisuus on mätä luissa. Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen
Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa. Ju-
malaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu
kuollessaan. Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja
tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee. Vanhurskaus kansan
korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. Taitava palvelija saa
kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vi-
han. Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu pur-
kaa hulluutta. Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hy-
viä ja pahoja. Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli
haavoittaa mielen. Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta jo-
ka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi. Vanhurskaan huoneessa
on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma. Vii-
sasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten ru-
kous on hänelle otollinen. Jumalattoman tie on Herralle kauhistus,
mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa. Kova tulee ku-
ritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet.
Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei
