961
Sananlaskut
paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, kun hän ei vielä ollut
tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän
taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnal-
le, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet
saivat voiman, kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät
kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, sil-
loin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päi-
västä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin hä-
nen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset. Siis te,
lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä meno-
jaan. Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani
päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! Sillä joka minut
löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. Mutta joka me-
nee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua
vihaavat, rakastavat kuolemaa.
Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä. Hän
on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä
kattanut. Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan
kaupungin kumpujen rinteiltä: Joka yksinkertainen on, poiketkoon
tänne. Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: Tulkaa, syökää minun
leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani. Hyljätkää yksinkertai-
suus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle. - Joka pilk-
kaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka ju-
malatonta nuhtelee. Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi;
nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa. Anna viisaalle, niin hän
yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää. Herran
pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja,
saat sinä sen yksin kestää. Tyhmyys on nainen, levoton ja yksin-
kertainen, eikä hän mistään mitään tiedä. Hän istuu talonsa ovella,
istuimella kaupungin kummuilla, kutsumassa ohikulkijoita, jotka käy-
vät polkujansa suoraan eteenpäin: Joka yksinkertainen on, poiket-
