964
Sananlaskut
kan. Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pa-
haa tavoittaa, saa kuoleman. Väärämieliset ovat Herralle kauhistus,
mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy. Totisesti: paha ei jää
rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat. Kultaren-
gas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla. Vanhurskaitten ha-
lajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan. Toinen on ante-
lias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se
itse kostuu. Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta jo-
ka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus. Joka hy-
vään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille
se tulee. Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat
viheriöitsevät niinkuin lehvä. Joka talonsa rappiolle saattaa, perii
tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi. Vanhurskaan hedelmä on
elämän puu, ja viisas voittaa sieluja. Katso, vanhurskas saa palk-
kansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka
nuhdetta vihaa. Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan
hän tuomitsee syylliseksi. Ei ihminen kestä jumalattomuuden varas-
sa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton. Kelpo vaimo on puo-
lisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet pe-
tolliset. Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset
pelastaa heidän suunsa. Jumalattomat kukistuvat olemattomiin,
mutta vanhurskasten huone pysyy. Ymmärryksensä mukaan miestä
kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan. Parempi halpa-
arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalatto-
main sydän on armoton. Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin,
mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla. Jumalaton himoitsee paho-
jen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa. Huulten rikko-
mus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä. Suunsa he-
delmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kät-
tensä työt. Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta jo-
