960
Sananlaskut
sansa. Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni
sanoja. Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hä-
nen poluillensa. Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lu-
kuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut. Hänen majastaan käy-
vät tuonelan tiet, jotka vievät alas kuoleman kammioihin.
Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? Ylös kummuille,
tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. Porttien pielissä,
kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa: Teitä minä kutsun, mie-
het, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni. Tulkaa, yksinkertaiset,
mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät. Kuulkaa, sillä jalosti minä
puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on; sillä totuutta
minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhis-
tus. Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mi-
tään petollista, ei väärää. Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle,
suorat niille, jotka löysivät tiedon. Ottakaa minun kuritukseni, äl-
kääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. Sillä parempi on
viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa. Minä,
viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidol-
lisuuden. Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä,
pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan. Minulla on neuvo ja
neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima. Minun avullani
kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit
kaikki. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua
varhain etsivät, ne löytävät minut. Minun tykönäni on rikkaus ja
kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on
parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto vali-
tuinta hopeata parempi. Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeu-
den teitten keskikohtaa, antaakseni niille, jotka minua rakastavat,
pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa. Herra loi
minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen
alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti,
hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, en-
nenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin
