962
Sananlaskut
koon tänne. Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: Varastettu
vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista. Eikä toinen tiedä, et-
tä haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan
laaksoissa.
TOINEN OSA
Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä
poika on äidillensä murheeksi. Vääryyden aarteet eivät auta, mutta
vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. Herra ei salli vanhurskaan näl-
kää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastut-
taa. Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nuk-
kuu. Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee
jumalattomien suu. Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalat-
tomien nimi lahoaa. Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta
hulluhuulinen kukistuu. Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvas-
sa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi. Joka silmää iskee, saa
aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu. Vanhurskaan suu on elä-
män lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa. Viha virittää
riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki. Ymmärtäväisen
huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa sel-
kään! Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen
turmio. Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivais-
ten köyhyys on heidän turmionsa. Vanhurskaan hankkima on elä-
mäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi. Kuritusta noudattava on
elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. Joka salavihaa pitää,
sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. Missä
on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillit-
see, se on taitava. Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalatto-
mien äly on tyhjän veroinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia,
mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä. Herran siunaus rikkaaksi
tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää. Tyhmälle on iloksi ilkityön
teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus. Mitä jumalaton pelkää,
