957
Sananlaskut
muutta, juovat viininään väkivallan tekoja. Mutta vanhurskasten pol-
ku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään
saakka. Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin
kompastuvat. Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi mi-
nun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi si-
simpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko
hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä siel-
tä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi
huulten vääryys. Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon
katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot
vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon. Sil-
lä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä
liukkaampi. Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin
kaksiteräinen miekka. Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuo-
nelaan vetävät hänen askeleensa. Ei käy hän elämän tasaista pol-
kua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan. Niinpä, lapset,
kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista. Pidä tiesi kau-
kana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea, ettet antaisi
muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle, ettei sinun tavarasi ra-
vitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon ja ettet lo-
pulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa ja sano-
maan: Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kan-
sankokouksen. Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kai-
vostasi juoksee. Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun
vesiojasi! Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun
ohessasi. Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vai-
mosta. Armas peura, suloinen vuorikauris - hänen rintansa sinua
aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan. Mik-
si, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vai-
mon povea? Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän
