588
Ensimmäinen kuningasten kirja
välipuheella. Ja hän teki liiton hänen kanssaan ja päästi hänet me-
nemään. Silloin eräs profeetanoppilaista sanoi Herran käskystä to-
verilleen: Lyö minua. Mutta mies ei tahtonut lyödä häntä. Niin hän
sanoi tälle: Koska et kuullut Herran ääntä, niin katso, leijona sur-
maa sinut, kun lähdet minun luotani. Ja kun hän lähti hänen luo-
tansa, kohtasi leijona hänet ja surmasi hänet. Sitten hän tapasi toi-
sen miehen ja sanoi: Lyö minua. Ja mies löi hänet haavoille. Niin
profeetta meni ja asettui tielle, jota kuninkaan oli kuljettava, ja teki
itsensä tuntemattomaksi panemalla siteen silmilleen. Kun kuningas
kulki ohitse, huusi hän kuninkaalle ja sanoi: Palvelijasi oli lähtenyt
keskelle taistelua; ja katso, sieltä tuli mies ja toi toisen miehen mi-
nun luokseni ja sanoi: 'Vartioitse tätä miestä. Jos hän katoaa, me-
nee sinun henkesi hänen hengestään, tahi sinä maksat talentin ho-
peata.' Palvelijallasi oli tehtävää siellä ja täällä, ja sitten ei miestä
enää ollut. Israelin kuningas sanoi hänelle: Tuomiosi on siis se; si-
nä olet itse julistanut sen. Silloin hän nopeasti poisti siteen silmil-
tään, ja Israelin kuningas tunsi hänet, että hän oli profeettoja. Ja
tämä sanoi hänelle: Näin sanoo Herra: Koska sinä päästit käsistäsi
menemään minulle tuhon omaksi vihityn miehen, menee sinun hen-
kesi hänen hengestänsä ja sinun kansasi hänen kansastaan. Niin
Israelin kuningas meni kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena ja tuli
Samariaan.
Näiden tapausten jälkeen tapahtui tämä. Jisreeliläisellä Naabotilla
oli viinitarha, joka oli Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palat-
sin vieressä. Ja Ahab puhui Naabotille sanoen: Anna minulle viini-
tarhasi vihannestarhaksi, koska se on niin likellä minun linnaani;
minä annan sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tahi, jos niin
tahdot, minä annan sinulle sen hinnan rahana. Mutta Naabot vas-
tasi Ahabille: Pois se, Herra varjelkoon minua antamasta sinulle
isieni perintöosaa. Niin Ahab tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloi-
sena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut,
kun tämä oli sanonut: En minä anna sinulle isieni perintöosaa. Ja
hän pani maata vuoteellensa, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mi-
tään. Niin hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hä-
